Balfourista Israelin valtioksi
Israelin ja arabien välisen konfliktin avauslaukaus ammuttiin 4. huhtikuuta 1920, kun arabit iskivät varoittamatta Jerusalemin vanhassa kaupungissa asuvia juutalaisia.
Tsvi Sadan | 1. toukokuuta 2018
Viisi päivää kestänyt hyökkäys tuli kuin ukkonen kirkkaalla taivaalla, ja se jätti kuusi kuollutta ja 211 haavoittunutta juutalaista. Se järkytti juutalaisyhteisöä perin pohjin. Ja vaikka se tuli yllätyksenä, nyt ei ole epäilystäkään siitä, että tämä pogromi oli reaktio Balfourin julistukseen 2. marraskuuta 1917. Tämän lyhyen, useita kuukausia huolellisesti laaditun asiakirjan allekirjoitti silloinen Yhdistyneen kuningaskunnan ulkoministeri Arthur James Balfour. Juutalaismaailmaa sähköistäneessä lausekkeessa todettiin, että "Hänen Majesteettinsa hallitus suhtautuu myönteisesti juutalaiselle kansalle kansallisen kodin perustamiseen Palestiinaan ja tekee parhaansa helpottaakseen tämän tavoitteen saavuttamista".
Juhlistaessaan tämän juutalaisen kansan historiassa merkittävän tapahtuman 100-vuotispäivää pääministeri Benjamin Netanjahu sanoi, että juuri tämä julistus "aktivoi kansainvälisen tuen sionismille enemmän kuin koskaan aiemmin". Hän sanoi myös, että Ison-Britannian myöhempää perääntymistä sitoumuksestaan rakentaa juutalaisille kansallinen koti ei voida koskaan unohtaa. Netanjahun mukaan on traagista, että Balfourin lupausten täyttäminen kesti kolme vuosikymmentä, "liian myöhään sille kolmannekselle juutalaisista, joka menehtyi holokaustissa".
Netanjahun huomautuksia on syytä tarkastella tarkemmin. Hän viittasi Britannian tiukkoihin rajoituksiin, jotka koskivat juutalaisten maahanmuuttoa Israeliin ennen toista maailmansotaa ja sen aikana, ja jotka johtivat siihen, että monet heistä menehtyivät natsien kuolemanleireillä. Hän ehdotti myös, että jos britit eivät olisi perääntyneet aiemmasta sitoumuksestaan, Israelin valtio olisi voinut syntyä hyvin pian Balfourin julistuksen jälkeen, ehkä 1920-luvun lopulla tai 1930-luvun alussa.
Jäsenet voivat lukea kokonaisuudessaan tekstin.