Israel

Näillä sivuilla etsitään oikeutta Israelin olemassaololle ja tuodaan esille Israeliin liittyviä asioita.

Israelin itsenäisyyspäivänä 2021
Israelin väkiluku oli 9 327 000

Tämä on enemmän kuin kymmenkertainen määrä verrattuna Israelin perustamiseen vuonna 1948.

Maailman 14,7 miljoonasta juutalaisesta 47% asuu Israelissa.

Olemme olleet mukana julkaisemassa lehtistä

Israel Lähi-idän ainoa demokratia 2018.

Siinä on perustietoa Israelista. 

Israelin valtio 

Israelin valtio (hepreaksi Medinat Yisrael, arabiaksi Daulat Israil) on maa Lähi-idässä Välimeren ja Jordanjoen välissä. Israel perustettiin Palestiinan alueelle vuonna 1948. Se on parlamentaarinen demokratia ja kansallisen politiikan mukaan "juutalainen valtio". Israelin väestö on pääosin juutalaista, ja siellä on suuri ei-juutalainen vähemmistö, joka koostuu pääosin muslimeista ja kristityistä arabeista, eivätkä kaikki tunnusta juutalaisten kansallisvaltion periaatetta. Israel rajautuu (myötäpäivään pohjoisesta etelään) Libanonin, Syyrian, Jordanian ja Egyptin valtioihin. Israel jakaa näiden eri maiden kanssa Välimeren, Eilatin-/Akaban lahden ja Kuolleenmeren rannikot.
Vallitseva tilanne onkin johtanut jatkuviin sisäisiin levottomuuksiin ja yhteenottoihin palestiinalaisten ja muiden Lähi-idän valtioiden kanssa koko Israelin valtion olemassaolon ajan.

Israelissa on vuoden 2020 arvion mukaan noin 9,2 miljoonaa asukasta. Virallinen kieli on heprea. Arabian virallinen asema virallisena kielenä poistettiin heinäkuussa 2018. Asukkaista 78 prosenttia on juutalaisia, 17 prosenttia arabeja, ja loput druuseja ja muita vähemmistöjä. Israelin arabit ovat uskonnoltaan enimmäkseen sunnimuslimeja tai kristittyjä. Israelin edellä mainittujen naapurimaiden lisäksi Israelin ja Egyptin rajalla on joidenkin valtioiden itsenäiseksi tunnustama Palestiina. Israelin pinta-ala on 20 700 km², johon on laskettu mukaan Golanin kukkulat, mutta ei Itä-Jerusalemia, Länsirantaa tai Gazan kaistaa.

Israel on valtiomuodoltaan demokratia. Se on kehittynyt teollisuusmaa ja Israelin elintaso on Lähi-idän korkein. Lisäksi se on OECD:n jäsen. Israel on sijoittunut korkealle valtioiden vertailussa koskien muun muassa naisten turvallisuutta, innovaatioiden määrää, elinajanodotetta, onnellisuutta ja korkeakoulutuksen saaneiden kansalaisten määrää.

"Israel" mainitaan ensimmäisen kerran egyptiläisessä Merenptahin steelassa, jossa kerrotaan Kanaaninmaan sotilasleireistä. Steela mainitsee Israelin kansana, joka ei ollut muodostanut valtiota, ja se on ajoitettu 1200-luvulle eaa. Nykyvaltiolle annettiin nimeksi "Medinat Jisrael" eli Israelin valtio, ja sen kansalaiset ovat israelilaisia. Muita nimiehdotuksia olivat Eretz Israel, Zion ja Juudea.

Kansainliitto oli antanut mandaatin Britannialle, joka oli asetettu valvomaan ”Palestiinaa” liittoutuneiden joukkojen toimesta, jotka olivat valloittaneet sen ensimmäisessä maailmansodassa, katsoakseen, että tämän maan pitäisi jäädä turvapaikaksi juutalaisille, joita oli siroteltu kaikkialle. 
Kun YK korvasi Kansainliiton vuonna 1945, Kansainliiton mandaatit siirtyivät YK:lle. YK:n peruskirja sisältää määräykset Kansainliiton mandaattien siirtämisestä YK:n huoltohallinto-järjestelmän alaisiksi (katso sivu: Juutalaisten oikeus asuttaa Palestiina).

Sen sijaan, että olisi toteuttanut tämän mandaatin, Britannia antoi 75% maasta arabimuslimeille. Ensin antamalla osan nykyisen Jordanian valtion alueen arabeille ja myöhemmin vielä osan YK:n julkilausuman nro 181 mukaan arabien alueeksi. Israel olisi hyväksynyt sen, mutta arabit eivät ja sen seurauksena arabivaltioiden sotilaskoalitio vyöryi Britannian Palestiinan alueelle 15. toukokuuta aamulla. Jo tätä ennen käytiin taistelua Juutalaisvaltion perustamista vastaan.

Jordaniaa koskeva  Lontoon sopimus allekirjoitettiin Yhdistyneen kuningaskunnan ja Transjordania välillä  1946.

Toisen maailmansodan jälkeen perustettu YK sai tehtäväkseen esittää ratkaisuja Palestiinan (Britannian mandaattialue) tilanteeseen. Kuuden miljoonan juutalaisen joukkomurha Euroopassa oli vaikuttanut yleiseen mielipiteeseen, joka alkoi vakuuttua juutalaisvaltion tarpeellisuudesta. Arabit uhkasivat jihadilla, jos sellainen perustetaan. 

Vasta perustetun Arabiliiton neuvosto kehottikin jäsenvaltioitaan lähettämään joukkojaan Palestiinan rajoille. Tästä huolimatta YK:n yleiskokous hyväksyi 29.11.1947 julkilausuman nro 181, joka sisälsi esityksen Palestiinan jakamisesta arabi- ja juutalaisvaltioihin. Juutalaiset olisivat hyväksyneet esityksen, mutta arabivaltiot torjuivat kahden valtion mallin. Tässä vaiheessa Palestiinassa (mandaattialueella) asui 650 000 juutalaista ja 1,3 miljoonaa arabia.

Heti seuraavana aamuna väkivaltaisuudet juutalaisia vastaan kiihtyivät sekä Palestiinassa että ympäröivissä arabimaissa, ja yltyivät mandaattialueella sisällissodaksi.

Israelin itsenäisyyssota 1948

Brittien poistuttua alueelta Israel perustettiin itsenäisyysjulistuksella 14. toukokuuta 1948. Britannian mandaatti umpeutui päivän päättyessä keskiyöllä. Yhdysvallat ja Neuvostoliitto tunnustivat heti juutalaisvaltion. Käynnissä ollut sisällissota laajeni Israelin itsenäisyyssodaksi, kun Egyptin, Syyrian, Jordanian, Libanonin ja Irakin armeijat hyökkäsivät Israeliin itsenäisyysjulistusta seuranneena päivänä. Ennen hyökkäystä arabijohtajat kehottivat muslimeita pakenemaan Palestiinasta naapurimaihin, sillä juutalaiset murskattaisiin ja pakolaiset pääsisivät nopeasti palaamaan takaisin. Myös Israelin tehdessä vastahyökkäystään, joutuivat arabisiviilit pakenemaan taistelutantereeksi joutuneista kylistä.

Sodan alussa arabimaat olivat aseistuksen osalta ylivoimaisia. Sota avattiin viiden Israelin naapurimaan arabiarmeijan samanaikaisella koordinoidulla hyökkäyksellä juuri syntynyttä valtiota vastaan ​​raskaan kaluston - panssarin, tykistön ja ilmavoimien - ylivoimalla. 

Vuonna 1948 Suomesta lähti vapaaehtoisia juutalaisia sotilaiksi Israeliin, ja myös Suomen valtio avusti Israelia aselahjoituksin. Nämä suomenjuutalaiset vapaaehtoiset muodostivat juutalaisen yhteisönsä jäsenmäärään nähden maailman suurimman vapaaehtoisten joukon verrattuna muuhun juutalaiseen diasporaan.

Sota päättyi 7.1.1949 Israelin täydelliseen voittoon.


Jooelin kirjan mukaan pakanakansat tulevat jakamaan Israelin maan. Näin tapahtui Brittiläisen Palestiinan mandaatin aikana YK:n päätöksellä.

[KR38: Jooel 3:2]:

"Minä kokoan kaikki pakanakansat, ... ja käyn siellä oikeutta niitten kanssa kansani ja perintöosani, Israelin, tähden. Sillä he ovat hajottaneet sen pakanakansain sekaan, ovat jakaneet minun maani "

Jooelin 3:20 Jumala lupaa:

"Mutta Juuda on oleva asuttu iankaikkisesti ja Jerusalem polvesta polveen."



Israel Raamatun pohjalta

        Iso Raamatun tietosanakirja:

Israel = 

  • "Jumala taistelee", 
  • "hän taistelee Jumalan kanssa", 
  • "Jumala hallitsee."
  • Nimi, jonka patriarkka Jaakob sai painiskeltuaan yöllä Jabbokin kahlaamolla,
  • samoin hänestä polveutuneen kansan nimi.

1. Israel henkilön nimenä

Vaikka Israel-nimi syntyikin vasta patriarkka Jaakobin  painiskeltua Jumalan kanssa, 1Moos. 32:22 ss., ulottuu Israelin historia aina Aabrahamiin ja Iisakiin asti. Jo kutsuessaan Aabrahamia lähtemään maastansa ja suvustansa lupasi Jumala tehdä hänestä suuren ja mahtavan kansan, 12:1-2. Tämän lupauksen Herra myöhemmin uudisti sekä Aabrahamille että hänen pojalleen Iisakille, 18:18, 22:17, 26:2 ss., 24. Lisäksi Jumala lupasi antaa Aabrahamille sen maan, Kanaanin, johon oli hänet johdattanut, 12:1-7, ja toisti tämänkin lupauksen Iisakille, 26:3.

Ollessaan palaamassa maanpaosta Kanaaniin ja valmistautuessaan kohtaamaan loukatun vanhemman veljensä Eesaun, 1Moos. 27:41-45, Jaakob koki yön yksinäisyydessä Jabbokin kahlaamolla koko elämänsä kannalta käänteentekevän tapauksen. Eesaun tapaaminen olisi merkinnyt Jaakobille myös omien vanhojen syntien kohtaamista. Rauhattoman ja ahdistuneen patriarkan luo saapui silloin Herran enkeli, joka painiskeli hänen kanssaan päivän koittoon asti. Tässä yhteydessä Herra antoi Jaakobille uuden nimen sanoen: »Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut», 1Moos. 32:28. Vrt. Hoos. 12:3,4.

Jaakobin painissa oli vaakalaudalla kaksi äärimmäistä vastakohtaa: toisella puolella tuomio ja kirous, toisella armo ja siunaus. Tuloksesta riippui, kumpi tulisi patriarkan osaksi. Jumala kävi oikeutta Jaakobin kanssa pakottaen tämän itsetutkisteluun ja synnintunnustuksen kamppailuun. Jaakob sai voiton Jumalan tuomiosta uskomalla isille annettuun lupaukseen (johon sisältyi evankeliumi). Hänelle samassa yhteydessä annettuun siunaukseen sisältyi ennen kaikkea sisäinen muuttuminen, uudistuminen. Hänen pirstoutunut luonteensa parani, ja omapäisyyden ote irtosi lopullisesti. Entinen viekas Jaakob oli nyt Israel, Jumalan taistelija. Vrt. Job 1:47.

Samoin kuin Abramin nimen vaihtuminen Aabrahamiksi, 1Moos. 17:5 ss., merkitsi uusi nimi sekä sen mukana annettu siunaus Jaakobillekin teokraattisen ja messiaanisen lupauksen vahvistamista. Uusi nimi ja messiaaninen siunaus vahvistettiin Beetelissä, 35:1-15. Israel esiintyy patriarkan nimenä myöhemmin VT:ssa n. 50 kertaa, lähinnä hänen uskonnollisena kunnianimenään, eikä Raamattu mainitse kenelläkään muulla yksityishenkilöllä olleen tätä nimeä.

2. Israel kansan nimenä

Israelista tuli hyvin varhain kansanryhmän nimi. Patriarkan jälkeläisiä, hänen kahtatoista poikaansa ja näiden nimillä tunnettujen kahdentoista sukukunnan l. heimon muodostamaa yhteisöä, alettiin kutsua Israeliksi. 
Ennen kuningasten aikaa Israel oli kahdentoista sukukunnan pyhänä pidetty nimi. Sillä tarkoitettiin isien Jumalan yhteen liittämää Herran valittua kansaa kokonaisuutena. Jaakob käyttää nimeä tässä merkityksessä jo siunatessaan poikiaan, 1Moos. 48:20, 49:16,24. Yksinkertaisen Israel-nimen ohella, 34:7, esiintyy Raamatussa myös sanapareja »Israelin lapset t. pojat» (suom. israelilaiset), 32:32, 50:25, t. Israelin sukukunnat, 49:16,28

Poliittisesti ja hallinnollisesti yhdistävän elimen puuttumisesta huolimatta, nämä sukukunnat yhdisti toisiinsa lujin sitein, verisiteiden lisäksi, ennen kaikkea usko isien Jumalaan, jo »ennenkuin yksikään kuningas oli hallinnut israelilaisia», 1Moos.36:31.

Israelin ulkoministeriön sivuilta

Muistele muinaisia päiviä, ajattele menneiden sukupolvien vuosia...(5.Mooseksen kirja 32: 7)

  • Juutalaisen kansan syntymäpaikka on Israelin maa (Eretz Israel). Siellä toteutettiin merkittävä osa kansakunnan pitkästä historiasta, josta ensimmäiset tuhat vuotta on kirjattu Raamattuun; siellä muodostui sen kulttuurinen, uskonnollinen ja kansallinen identiteetti; ja siellä sen fyysinen läsnäolo on säilynyt vuosisatojen ajan, jopa sen jälkeen kun suurin osa pakotettiin maanpakoon. 

    Monien hajaantumisessa olleiden vuosien aikana juutalainen kansa ei koskaan katkaissut eikä unohtanut sidettään maahan. 

    Perustamalla Israelin valtion vuonna 1948, 2000 vuotta aiemmin menetetty juutalainen itsenäisyys uudistettiin.


  • Israelin arkeologiaan kuuluu maan menneisyyden jäännösten järjestelmällinen tutkinta - esihistoriasta ottomaanien hallinnon loppuun saakka. Materiaalisten jäännösten runsas määrä on osoitus monista kulttuureista, jotka ovat jättäneet jälkensä maahan.


  • Ennen kaikkea arkeologiset tutkimukset paljastavat selvästi historiallisen yhteyden juutalaisten, Raamatun ja Israelin maan välillä paljastamalla juutalaisten kansan kulttuuriperinnön jäänteet kotimaassaan. Nämä maaperään haudatut näkyvät jäännökset muodostavat fyysisen yhteyden juutalaisen kansan menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välille maassansa.

    (Katso esim. tästä.)


  • Tämä katkeamaton historian ketju voidaan havaita eri puolilla maata. Jerusalemin, Israelin pääkaupungin, kohteena on ollut laaja arkeologinen toiminta, ja 5000 vuoden historia on tuotu ilmi.