"Sionismi on rasismia". Antisemitistinen syytös.

Totuus on aivan muuta.

4. lokakuuta 2026 Englannin ja Walesin Vihreä puolue hyväksyi Brightonissa pidetyssä puoluekokouksessaan ”Sionismi on rasismia” -päätöslauselman äänin 1 022–813. Päätöslauselmassa määrättiin, että sionismia on ”kohdeltava kuten mitä tahansa muuta rasismia”, ja siinä vaadittiin yhden demokraattisen palestiinalaisvaltion perustamista koko historiallisen Palestiinan alueelle Israelin tilalle.

Edustajat hylkäsivät myös tarkistuksen, joka olisi suojellut jäseniä kurinpitotoimilta, jotka perustuvat heidän kuulumiseensa juutalaisyhteisön instituutioihin.
Työväenpuolueen puheenjohtaja Bridget Phillipson tuomitsi päätöksen ”perustavanlaatuisesti vääräksi”, kun taas neljä viidestä Vihreän puolueen parlamentin jäsenestä vastusti esitystä julkisesti. Päätös herätti tuomion Britannian juutalaisten edustajaneuvostolta (Board of Deputies of British Jews) ja Juutalaisten johtajaneuvostolta (Jewish Leadership Council), jotka kutsuivat sitä ”antisemitistiseksi ohjelmaksi”, joka perustui ”juutalaisten kokemusten ja identiteetin törkeästi loukkaavaan vääristelyyn ja poistamiseen”.

Sionismin rinnastaminen rasismiin on pitkä poliittinen perinne. Vuonna 1975 YK:n yleiskokous hyväksyi päätöslauselman, jossa sionismia mustamaalattiin rinnastamalla se rasismiin. Sionismi on juutalaisen kansan kansallinen vapautusliike, jonka mukaan juutalaisilla, kuten millä tahansa muullakin kansalla, on oikeus itsemääräämisoikeuteen kotimaassaan – Israelissa.

Kirjailija Howard Jacobson totesi, että monille juutalaisille sionismi ”oli vapautusliike, pako Itä-Euroopan joukkomurhista, Länsi-Euroopassa kasvavasta juutalaisvastaisuudesta, arabimaissa parhaimmillaankin odotettavissa olleesta halventavasta toisen luokan kansalaisuudesta sekä orjuuden ja taikauskon rajoittamasta elämästä, johon vuosisatojen halveksunta ja julmuus olivat heidät ajaneet.” Kyse ei ollut rasismista, vaan ”pakenemisesta rasismista”.

Sionismi tunnustaa, että juutalaisuus määrittyy yhteisen alkuperän, uskonnon, kulttuurin ja historian perusteella. Yli seitsemän miljoonaa israelilaista juutalaista kansalaista yli 100 maasta, mukaan lukien värilliset juutalaiset Marokosta, Jemenistä ja Intiasta, ovat esimerkki sionistisen unelman toteutumisesta

Tuhansien mustien juutalaisten läsnäolo Israelissa on paras kumous sionismia vastaan esitettyjä herjauksia vastaan. Sarjassa historiallisia ilmakuljetuksia – jotka nimettiin operaatioiksi Moses (1984), Joshua (1985) ja Solomon (1991) – Israel pelasti lähes 42 000 jäsentä muinaisesta Etiopian juutalaisyhteisöstä.

Ensimmäistä kertaa historiassa tuhansia mustia ihmisiä tuodaan maahan ei kahleissa vaan arvokkaasti, ei orjina vaan kansalaisina.

—William Safire kirjoitti sen jälkeen, kun ”Operaatio Mooses” pelasti mustia juutalaisia Etiopiasta

Israelin paluulaki myöntää juutalaisille automaattisen kansalaisuuden, mutta myös ei-juutalaiset voivat saada kansalaisuuden muiden maiden kaltaisten kansalaisuuteen ottamismenettelyjen kautta. Esimerkiksi Saksassa, Kreikassa, Irlannissa ja Suomessa on erityisiä ryhmiä, joilla on oikeus kansalaisuuteen.

Arabivaltiot määrittelevät kansalaisuuden tiukasti syntyperän perusteella. Monissa arabivaltioissa, etenkin Algeriassa, Saudi-Arabiassa ja Kuwaitissa, on lähes mahdotonta saada kansalaisuutta kansalaisuuteen ottamismenettelyn kautta. Useilla arabivaltioilla on lakeja, jotka helpottavat ulkomaalaisten arabien kansalaisuuden myöntämistä, paitsi palestiinalaisten. Jordania otti käyttöön oman ”paluulakinsa” vuonna 1954, tarjoten kansalaisuuden kaikille entisille Palestiinan asukkaille, lukuun ottamatta juutalaisia ja Gazan asukkaita. Vuonna 2004 Jordania alkoi kuitenkin peruuttaa niiden palestiinalaisten kansalaisuutta, joilla ei ollut israelilaista oleskelulupaa Länsirannalla.

Sionismi ei syrji ketään. Israelin väestössä on edustettuna myös yli miljoona muslimia ja kristittyjä arabeja, druseja, bahá’í-uskovia, tserkessejä sekä muita etnisiä ryhmiä. Israel suojelee huolellisesti kristittyjen ja muslimien uskonnollisia ja poliittisia oikeuksia. Lisäksi kuka tahansa – juutalainen tai ei-juutalainen, israelilainen, amerikkalainen, kiinalainen, intialainen, musta tai valkoinen – voi olla sionisti.

Vuoden 1975 YK:n päätöslauselma oli osa Neuvostoliiton ja arabimaiden kylmän sodan aikaista Israelin vastaista kampanjaa. Lähes kaikki päätöslauselman entiset ei-arabialaiset kannattajat ovat pyytäneet anteeksi ja muuttaneet kantaansa. Kun yleiskokous äänesti päätöslauselman kumoamisesta vuonna 1991, vain jotkut arabivaltiot ja muslimivaltiot, Kuuba, Pohjois-Korea ja Vietnam vastustivat sitä.