Jumalan tahto ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan

Ymmärrys siitä, että tämä sota on jotenkin osa Jumalan suunnitelmaa, ei millään tavoin vapauta venäläisten tekemää pahuutta. Myöskään länsi ei ole syytön...

David Lazarus | maaliskuu 11, 2022

Istuin ystäväni rabbi Chaim Eisenin kanssa Jerusalemissa ja pyysin häntä pohtimaan Venäjän ja Ukrainan välistä sotaa.

Israel Today: 
Miten ymmärrätte tämän sodan?

Rabbi Eisen: Venäjän ja Ukrainan välillä nyt puhkeavalla sodalla on kaikki tekemistä Jumalan suvereniteetin, "Jumalan neuvon" kanssa. Tämän opimme Sananlaskujen 19:21:stä ("Monet ovat miehen mielessä aivoitukset, mutta Herran neuvo on pysyväinen"). Tai kuten jiddisiksi sanotaan "Der Mensch Tracht, Un Gott Lacht", mikä tarkoittaa "ihminen suunnittelee ja Jumala nauraa".

Perinteemme opettaa meille, että jokainen voi valita, mikä minun roolini on siinä valtavassa kosmisessa historian draamassa, jonka Jumala on järjestänyt. Voimme valita, että olemme ansiokkaita ja otamme huomioon Jumalan käskyn, tai voimme valita, että jätämme huomiotta Jumalan ilmoitetun tahdon ja teemme kaikkemme sen estämiseksi. Ja tämäkin edistää lopulta Jumalan suunnitelmaa ja edistää sen toteutumista.

Se, mitä en voi tehdä, on istua tämän asian ulkopuolelle ja olla merkityksettömänä, koska kaikki, mitä teemme tai jätämme tekemättä, vaikuttaa siihen, minkä kautta Jumalan suunnitelma toteutuu. Jos päätämme työskennellä Jumalan kanssa, edistämme hänen suunnitelmaansa ja pelastamme itsemme, ja jos työskentelemme Jumalaa vastaan, edistämme edelleen hänen suunnitelmaansa, mutta tuhoamme samalla itsemme.

Viime kädessä tässä sotatilanteessa ja siinä, mitä Euroopassa tapahtuu tänään, emme tiedä, mitä Jumalalla on mielessä.

Onko Venäjän toiminta siis väärin?

Tiedämme ja voimme sanoa yksiselitteisesti, että provosoimattoman sodan aloittaminen ja rakettien ampuminen siviiliväestöä kohti on pahasta. Se, mitä Venäjä tekee, on ilman muuta tuomittavaa. Se on pahuutta.

Samaan aikaan en väitä pystyväni ymmärtämään, miten tai mitä Venäjä tekee ja miten se on osa Jumalan suunnitelmaa. Se on mysteeri, mutta tämä sota ei tapahtunut Jumalasta huolimatta. Sen ymmärtäminen, että tämä sota on jotenkin osa Jumalan suunnitelmaa, ei millään tavalla vapauta venäläisten tekemästä pahuudesta.

Millaisena näette Euroopan roolin tässä yhteydessä?

Euroopan ja länsimaiden nykyinen ennennäkemätön yhtenäisyys Ukrainan tukemisessa ja Venäjän hyökkäyksen tuomitsemisessa liittyy paljon siihen, että ne ovat epäjumalanpalveluksessa omien standardiensa ja Jumalan standardien välillä.

Euroopan asenne Venäjän hyökkäystä vastaan on toisaalta jotakin, jota me kiitämme. Venäjän sotaisa toiminta on vastuutonta. Mutta pitäisikö minun olettaa, että Euroopan asenne kuvastaa jotakin uutta moraalista rehellisyyttä, joka on ihmeen kaupalla vallannut maanosan? Minun pitäisi olla hölmö, jos ajattelisin niin.

Meidän on myönnettävä, että Euroopan asenteessa on myös machiavellilaisia intressejä. Olipa kyse sitten eurooppalaisen kannan ottamisesta Venäjää vastaan tai viime kädessä oman vaikutusvallan tai vallan käyttämisestä ympäri maailmaa.

Olen usein huomauttanut, että kun Euroopan unionin perustuslaki oli ratifioitavana, Alankomaat, joka äänesti siitä ensimmäisenä maana, hylkäsi sen, koska siinä ei missään mainita Jumalaa. Siinä ei sanottu mitään Euroopan kristillisestä perinnöstä, ja monet uskovaiset olivat äänestyksestä helpottuneita, kun otetaan huomioon ehdotetun perustuslain virulenssi! En muuten tiedä, oliko tämä sattumanvarainen arkkitehtoninen inspiraatio, mutta rakennus, jossa Euroopan parlamentti sijaitsee, tuo mieleen joitakin varhaisia kuvauksia Baabelin tornista.

Tarkoitan, että kun ihmiset kokoontuvat yhteen tekemään sitä, mikä on Jumalan mielestä oikein, sillä ei ole lopulta mitään tekemistä heidän oman henkilökohtaisen agendansa kanssa. Me toki kiitämme Eurooppaa siitä, että se vastustaa Venäjän hyökkäystä, mutta loppujen lopuksi tämä on sama Eurooppa, joka nyt muhinoi Iranin kanssa ja on allekirjoittamassa tuhoisaa ydinsopimusta Teheranin kanssa, mikä ei ole huono asia vain Israelille, vaan koko maailmalle.

Emme myöskään aio kysyä Euroopalta, mikä on moraalia. Se, mikä määrittelee moraalin, on täysin pois Euroopan tutkaruudulta. Jälleen kerran kiitämme heitä Venäjän aggression vastustamisesta, mutta se ei tee meihin vaikutusta periaatteellisena kannanottona. Periaatteellinen kanta tarkoittaa, että se on johdonmukaisesti periaatteellinen kanta.

Eurooppa on tehnyt epäjumalan omista standardeistaan Jumalan standardien sijasta. Heti kun Jumala on poissa kuvasta, opportunismi ottaa vallan, ja "se, mikä toimii meille, on se, mikä menee".

Se, mitä Euroopassa tapahtuu, on samankaltaista kuin Jeremian aikana, joka osoittaa, miten kansa, joka menettää yhteytensä Jumalaan, saa viholliset hyökkäämään (luku 42, luku 44). Tämä ei tietenkään ole tekosyy Putinille tai oikeutus hänen pahalle toiminnalleen Ukrainan kansaa kohtaan, mutta on olemassa korkeampi voima, joka on vapautettu ja joka tekee nämä pahat teot mahdollisiksi. Voisi sanoa, että Jumala pidättää suojelustaan.

Aluksi kansa tuli Jeremian luokse katuen ja lupasi kuunnella Jumalaa ja totella häntä, "oli se sitten miellyttävää tai epämiellyttävää" (42:6). Heti seuraavassa luvussa nämä samat ihmiset sanovat, että he tekevät nyt mitä haluavat ja jatkavat taivaan kuningattaren palvomista (43:2).

Sillä hetkellä, kun tämä katkos Jumalasta on tapahtunut ja olemme omistautuneet vain itsellemme ja omille agendoillemme, ei ole olemassa sellaista turmeltuneisuuden syvyyttä, johon ei voisi vajota.

Euroopan tavoin länsimainen maailma on hylännyt Jumalan ja muodostanut pakkomielteen "oikeuksista". Ei ole olemassa mitään raamatullista sanaa tai käsitettä ajatukselle "oikeuksista" sellaisena kuin me sen nykymaailmassa tunnemme. Raamattu kertoo velvollisuuksistamme. Meillä on oikeus käyttää velvollisuuksiamme. Kaikki "oikeudet", joita meillä saattaa olla, ovat lahja, ja vastuuseen liittyy ehtoja. Maallinen yhteiskunta, olipa se sitten Euroopassa tai Yhdysvalloissa, on pakkomielle oikeuksista ja vastuun hylkäämisestä.

Aikaisemmin kristittyjä kansat ovat kääntäneet kaiken ylösalaisin. Käynnissä on todellinen hengellinen sota, ja maailman hallitsijat ovat kuin nappuloita shakkilaudalla. Kun Messias tulee, hän palauttaa asiat takaisin pystyasentoon, niin kuin niiden oli tarkoitus olla.

Jumala on antanut niin monia lahjoja Euroopan kansalle, mutta sen sijaan, että se olisi osoittanut arvostusta kaikesta siitä, mitä heillä on, ja erityisesti tämä viimeinen sukupolvi, jonka olisi pitänyt nähdä kutsu palata Jumalan luokse toisen maailmansodan jälkeen, on tapahtunut päinvastoin, aivan kuten Herra on julistanut:

"Koska ette palvelleet Herraa, teidän Jumalaanne, ilolla ja sydämen riemulla kaikessa yltäkylläisyydessänne, te tulette palvelemaan vihollisianne, jotka Herra lähettää teitä vastaan nälässä, janossa, alastomuudessa ja puutteessa. Hän asettaa rautaisen ikeen teidän kaulaanne, kunnes hän on tuhonnut teidät."" 5. Moos. 28:47

Jumalaa ei pilkata

Abraham Lincoln sanoi puheessaan Amerikan sisällissodan monista tappioista, että Jumala voi tahtoa, että sota jatkuu, "kunnes jokainen ruoskalla vuodatettu veripisara maksetaan toisella miekalla vuodatetulla veripisaralla", ja että sota oli maan "valituksen aihe". Tässä toisessa virkaanastujaispuheessaan Lincoln selitti Psalmista 19:9: "Herran tuomiot ovat kauttaaltaan totiset ja vanhurskaat".

Jos Jumalan meille antamasta hyvyydestä ei tule kutsua siihen sisäiseen hengellisen kasvun prosessiin, jonka kautta käännymme oikeudenmukaisuuden, totuuden ja hyvän puoleen, jos olemme huolissamme vain itsestämme emmekä ole Jumalalle velkaa, olemme ohjanneet itsemme itsepetokseen, joka lopulta johtaa sellaiseen tylyyn heräämiseen, jollaista todistamme jälleen kerran Euroopassa, Venäjällä ja Ukrainassa.

----


Rabbi Chaim Eisen on valmistunut Yeshivat Hakotelin teologisesta seminaarista Jerusalemissa ja opiskeli myös Yeshivas Heichal HaTorah BeTzionissa, joka sijaitsee myös Jerusalemissa. Lisäksi hän opiskeli luonnontieteitä ja yleistä filosofiaa Columbian yliopistossa New Yorkissa. Perinteisen uskontotieteellisen taustansa lisäksi hänellä on Columbian yliopistossa suoritettu biofysiikan tutkinto, jonka hän suoritti summa cum laude -arvosanalla ja kuului dekaanin listalle sekä Phi Beta Kappa -kunniayhdistykseen. Hän on opettanut, toimittanut ja julkaissut juutalaista kirjallisuutta ammattimaisesti yli 37 vuoden ajan.