Virtuaalinen kierros Suomen juutalaisessa historiassa

Varhainen historia

Alue, joka nykyään tunnetaan nimellä Suomi, oli yli puolen vuosituhannen ajan – vuoteen 1809 asti – osa Ruotsin kuningaskuntaa. Ruotsin lainsäädännön mukaan tuon ajan juutalaiset saivat asettua asumaan vain kolmeen kuningaskunnan suurkaupunkiin, joista yksikään ei sijainnut Suomen alueella. Vuonna 1809, Ruotsin kärsimän tappion seurauksena vuosina 1808–1809 käydyssä Venäjän ja Ruotsin välisessä sodassa, joka oli osa Napoleonin sotia, Ruotsi menetti hallintansa Suomesta, ja Venäjän keisarikunnan sisälle perustettiin itsenäinen Suomen suuriruhtinaskunta. Ruotsin perustuslaki ja oikeusjärjestelmä säilytettiin kuitenkin suuriruhtinaskunnassa, ja juutalaisten asettumiskielto Suomessa jatkui siten.

Juutalaisten saapuminen tsaarin armeijaan

Suomen juutalaisten historia alkoi käytännössä 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla, kun juutalaiset sotilaat (ns. kantonistit), jotka palvelivat Venäjän armeijassa Suomessa, saivat venäläisiltä sotilasviranomaisilta luvan jäädä Suomeen palveluksensa päätyttyä. Myöhemmin juutalaisten oleskelua maassa säänneltiin vuoden 1858 asetuksella, jonka nojalla palveluksesta vapautetut venäläiset sotilaat ja heidän perheensä saivat oleskella väliaikaisesti Suomessa uskonnosta riippumatta. Palveluksesta vapautettujen sotilaiden harjoittamat ammatit määriteltiin vuoden 1869 asetuksessa, jota sovellettiin myös juutalaista syntyperää oleviin sotilaisiin.

Vuonna 1889 hallitus antoi hallinnollisen asetuksen, joka nimenomaisesti säännelti juutalaisten oleskelua Suomessa. Asetuksen mukaan joillekin nimeltä mainituille juutalaisille annettiin lupa oleskella maassa vain toistaiseksi ja asettua asumaan vain heille osoitettuihin tiettyihin kaupunkeihin. Heille myönnettiin väliaikaisia vierailulupia, joiden voimassaoloaika oli enintään kuusi kuukautta. Juutalaisille sallitut ammatit, jotka olivat samat kuin vuoden 1869 asetuksessa, tarkoittivat käytännössä sitä, että heidän oli jatkossakin elättävä itsensä pääasiassa käytettyjen vaatteiden kauppiaina. Heillä oli kiellettyä osallistua markkinoille tai harjoittaa toimintaa oman kaupunkinsa ulkopuolella. Pieninkin näiden rajoitusten rikkominen oli peruste karkotukselle Suomesta. Lapset saivat oleskella Suomessa vain niin kauan kuin he asuivat vanhempiensa luona tai olivat naimattomia. Suomessa venäläiseen armeijaan kutsutut juutalaiset eivät saaneet palata Suomeen palveluksensa päätyttyä.

Suomen itsenäistyminen ja juutalaisten emansipaatio

Taistelu juutalaisten tasa-arvoisten oikeuksien puolesta alkoi Suomen valtiopäivillä vuonna 1872. Noin tuolloin alkanut lehdistössä käyty keskustelu juutalaisten emansipaatiosta jatkui 1870- ja 1880-luvuilla. Juutalaisten asema Suomessa ei kuitenkaan vielä parantunut. 1880-luvun lopulla Suomessa asui noin tuhat juutalaista. Vasta vuonna 1917, kun Suomi itsenäistyi, juutalaiset saivat kansalaisoikeudet. 22. joulukuuta 1917 eduskunta hyväksyi lain ”moosaisista uskon tunnustajista”. Lain nojalla juutalaiset saattoivat ensimmäistä kertaa tulla Suomen kansalaisiksi, ja juutalaisia, joilla ei ollut Suomen kansalaisuutta, kohdeltin tästä lähtien ulkomaalaisina.

Kahden maailmansodan välisenä aikana juutalaisväestö kasvoi noin 2 000:een pääasiassa Neuvostoliitosta vallankumouksen alkuvaiheessa tapahtuneen maahanmuuton seurauksena. Monet nuoret juutalaiset opiskelivat yliopistossa, ja toiset ryhtyivät lääkäreiksi, lakimiehiksi ja insinööreiksi. Toiset taas suuntautuivat teollisuuteen ja metsätalouteen, mutta suurin osa jatkoi tekstiili- ja vaatetusalalla. Muutamaa yksittäistä poikkeusta lukuun ottamatta juutalaiset eivät osallistuneet puoluepolitiikkaan eivätkä liittyneet mihinkään poliittiseen liikkeeseen.

Toinen maailmansota ja holokausti

1939–1940 käydyn Suomen ja Venäjän välisen sodan (Talvisodan) aikana suomalaiset juutalaiset taistelivat ei-juutalaisten maanmiestensä rinnalla. 1941–1944 käydyssä Suomen ja Venäjän välisessä sodassa, johon myös suomalaiset juutalaiset osallistuivat, Suomi ja natsi-Saksa olivat sodan osapuolia. Huolimatta Saksan voimakkaasta painostuksesta Suomen hallitus kieltäytyi ryhtymästä toimenpiteisiin juutalaista syntyperää olevia Suomen kansalaisia vastaan, jotka nauttivat täysimääräisiä kansalaisoikeuksia koko sodan ajan. Suomi hylkäsi myös Heinrich Himmlerin henkilökohtaisen pyynnön juutalaisten karkottamisesta. Yksi poikkeus oli se, että Suomen poliisipäällikkö luovutti kahdeksan juutalaista natsien käsiin, jotka murhasivat heidät.

Tältä ajalta on monia mielenkiintoisia tarinoita, jotka koskevat muun muassa juutalaisten rukousteltan olemassaoloa Venäjän rintamalla käytännössä natsien silmien alla sekä ruokaa, jota Suomen juutalaisyhteisöt antoivat venäläis-juutalaisille sotavangeille.

Historian synkemmällä puolella jotkut suomalaiset ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi Saksan armeijaan saadakseen koulutusta Neuvostoliittoa vastaan taistelemiseksi. Vuonna 2019 julkaistun tutkimuksen tuloksissa todettiin useita tapauksia, joissa Waffen-SS:n Wiking-divisioonan suomalaiset vapaaehtoiset syyllistyivät väkivaltaisuuksiin siviilejä ja juutalaisia kohtaan Ukrainassa ja Kaukasuksella. Tutkimuksessa ei kuitenkaan pystytty selvittämään surmattujen siviilien tarkkaa lukumäärää eikä julmuuksien ajankohtia, minkä vuoksi oli mahdotonta määrittää, kuka antoi surmaamismääräykset ja kuka ne pani täytäntöön.

Suomen Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuorteva totesi, että palattuaan kotiin suomalaiset SS-sotilaat kaunistelivat tapahtumia tai vaikenivat niistä.

Nykyaikainen juutalaisyhteisö

Sodan päätyttyä Suomen juutalaisväestö integroitui suomalaiseen yhteiskuntaan. Israelin itsenäisyyssota toi mukanaan suomalais-juutalaisia vapaaehtoisia ja aseavustuksia. Näiden suomalaisten vapaaehtoisten osallistumisaste oli suurin asukasta kohden mitattuna kaikista diasporan juutalaisyhteisöistä. Seuraavina vuosina alijan määrä oli melko suuri. Nykyään Suomen juutalaisväestöä on noin 1 300, joista lähes kaikki asuvat Helsingissä, noin 200 Turussa ja noin 50 Tampereella. Helsingissä ja Turussa on järjestäytyneitä juutalaisyhteisöjä, joilla on omat synagogansa; molemmat ovat aškenasijuutalaisia ja ortodoksisia, ja ne on rakennettu vuosina 1906 ja 1912. Tampereen juutalaisyhteisö lopetti toimintansa vuonna 1981. Yhteisöt ovat Suomen juutalaisyhteisöjen keskusneuvoston jäseniä; kyseessä on neuvoa-antava elin, joka käsittelee Suomen juutalaisia koskevia yleisiä asioita. Tämä elin puolestaan on Euroopan juutalaisyhteisöpalvelujen neuvoston ja Maailman juutalaiskongressin jäsen. Yhteyksiä muiden Pohjoismaiden (Skandinavian) yhteisöihin ylläpidetään myös.

Nykyään suurin osa suomalaisista juutalaisista on yritysten palveluksessa tai itsenäisiä ammatinharjoittajia. Osa on virkamiehiä. Merkittäviä tehtäviä hoitaneista juutalaisista on syytä mainita Max Jakobson, entinen Suomen suurlähettiläs Yhdistyneissä Kansakunnissa. Musiikkimaailmassa edesmennyt tohtori Simon Parmet vakiinnutti ehdottomasti paikkansa säveltäjänä ja kapellimestarina. Mainitsemisen arvoinen on myös edesmennyt taidemaalari Sam Vanni, joka oli Suomen Akatemian sekä Euroopan tiede-, taide- ja kirjallisuusakatemian jäsen. Rafael Wardi, toinen yhteisön jälkeläinen, on myös erittäin tunnettu taidemaalari. Vuonna 1979 Ben Zyskowiczista tuli ensimmäinen suomalainen juutalainen, joka valittiin kansanedustajaksi, ja hän toimii edelleen tässä tehtävässä.

Suhteet Israeliin

Suomen presidentti Juho Kusti Paasikivi tunnusti Israelin pian sen itsenäistymisen jälkeen, mutta viralliset diplomaattisuhteet solmittiin vasta marraskuussa 1950.

Ennen koronaviruspandemiaa Suomeen saapui vuosittain noin 40 000 israelilaista, ja vastaava määrä suomalaisia matkusti Israeliin.

6. heinäkuuta 2018 Suomen hallitus ilmoitti ostavansa Israel Aerospace Industriesilta Gabriel-meritorjuntaohjusjärjestelmän merivoimien aluksilleen. 190 miljoonan dollarin kauppa sisältää simulaattoreita, testauslaitteita, varaosia, laukaisualustoja ja ohjuksia. Toimitusten odotetaan olevan kokonaan valmiit vuoteen 2025 mennessä.

Heinäkuussa 2019 Israelin suurlähetystö joutui uusnatsien ja äärioikeistolaisten tekemän vandalismikohteen kohteeksi vähintään 15. kerran puolentoista vuoden aikana. Israelin ulkoministeriö kutsui hyökkäystä ”jälleen yhdeksi lenkkiksi suurlähetystöä kohtaan suunnattujen antisemitististen hyökkäysten ketjussa”.

Israelilainen Elbit Systems ilmoitti saaneensa Suomen puolustusministeriöltä sopimuksen noin 25 miljoonan dollarin arvoisten radioviestintäjärjestelmien toimittamisesta Suomen armeijalle.

Vuonna 2023 Israel sai Yhdysvaltain hallitukselta hyväksynnän lähes 350 miljoonan dollarin arvoiselle kaupalle, jossa se myy Suomelle Davidin linko (David’s Sling) -keskimatkan ohjuspuolustusjärjestelmän. Yhdysvaltain suostumus oli tarpeen, koska sen ohjuspuolustusorganisaatio ja amerikkalainen Raytheon-puolustusyritys olivat järjestelmän kehittämisen yhteistyökumppaneita.

Vastauksena Kansainvälisen rikostuomioistuimen 21. marraskuuta 2024 antamiin pidätysmääräyksiin, jotka kohdistuivat Israelin pääministeriin Benjamin Netanyahuun ja entiseen puolustusministeriin Yoav Gallantiin, Suomi ilmoitti noudattavansa pidätysmääräyksiä.

Elokuussa 2026 Suomi ja Israel uusivat salaa puolustusyhteistyösopimuksen, joka kattaa sotilasvarusteiden tutkimuksen, kehittämisen ja hankinnan, kertoo suomalainen yleisradioyhtiö Yle. Alkuperäinen sopimus laadittiin vuonna 2013, ja Suomi ehdotti sen jatkamista vuoden 2024 alussa siten, että uusi voimassaoloaika pidennettiin viidestä vuodesta kymmeneen vuoteen. Sopimus hyväksyttiin kirjallisesti molempien maiden puolustusministeriöissä, ja Israel kuvaili maiden välisiä suhteita ”ainutlaatuiseksi kumppanuudeksi”, joka perustuu yhteisiin arvoihin ja etuihin.