Ja kuinka juutalaisten ennallistuminen olikaan helluntain ansiosta!
Charles Gardner, israel today , 3.6.2022
Merkittävää satavuotispäivää juhlistetaan ensi kuussa Lontoossa järjestettävällä vastaanotolla, joka epäilemättä herättää intohimoja Israelin puolesta ja vastaan.
Juutalaisvaltio, joka on ikuisesti kuuma peruna, joutuu jälleen kerran suurennuslasin alle, kun kannattajat juhlivat 100-vuotisjuhlaa siitä, kun Iso-Britannia sai mandaattinsa silloisesta Palestiinasta.
Nykyaikainen Israelin valtio sai kiistanalaisen oikeudellisen perustansa juuri tästä mandaatista, jonka Kansainliitto (YK:n edeltäjä) hyväksyi Lontoossa vuonna 1922.
Ensimmäistä maailmansotaa seuranneissa rauhanneuvotteluissa tunnustettiin ensimmäistä kertaa hävinneen Turkin ottomaanien valtakunnan alkuperäisasukkaat, ja voittajavallat saivat "mandaatin" valmistella heitä itsenäiseen itsehallintoon.
Juutalaiset, jotka ovat aina olleet pieninä joukkoina läsnä ainoassa esi-isiensä maassa, mutta jotka jo palasivat yhä useampana aaltona lähes 2000 vuotta kestäneen maanpakolaisuuden jälkeen, kuuluivat niihin, jotka hyötyivät tästä.
Vuonna 1917 annettu Balfourin julistus pani pallon liikkeelle tämän tavoitteen saavuttamiseksi, ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus lupasi tehdä kaikkensa, jotta juutalaisille voitaisiin perustaa kotimaa heidän muinaiselle alueelleen. Sattumalta liittoutuneiden joukot valtasivat Jerusalemin turkkilaisilta vain viikkojen kuluessa lupauksen antamisesta, ja näin Britannia sai etuoikeuden palauttaa Pyhän maan sen alkuperäisille omistajille.
Tätä seurasi vuonna 1920 tehty San Remon sopimus, jossa tunnustettiin virallisesti Britannian rooli tässä suhteessa ja määriteltiin jaetun maan luonne ja rajat, jotka ylittivät huomattavasti nykyisen Israelin mitat.
Poliittiset kompromissit ja rauhoittaminen arabinaapureiden kasvavien uhkien edessä merkitsivät kuitenkin sitä, että uudestisyntynyt juutalaisvaltio oli huomattavasti pienempi kuin alun perin oli tarkoitus.
Maailman johtavat valtiot vaativat edelleen "kahden valtion ratkaisua", jossa palestiinalaisille myönnetään itsehallinto niin sanotulla Länsirannalla - eli Juudeassa ja Samariassa - juutalaisten naapureidensa rinnalla.
Tässä ei kuitenkaan ole mitään järkeä, sillä kahden valtion ratkaisu luotiin käytännössä vuotta ennen mandaatin hyväksymistä, kun siirtomaaministeri Winston Churchill allekirjoitti Jordanjoen itäpuolella sijaitsevan laajan maa-alueen - joka oli alun perin varattu osaksi Israelia - arabien asuttamiseksi (Transjordan).
Valitettavasti Jordanian luominen loi ennakkotapauksen jatkuville alueellisille kompromisseille, joilla pyrittiin tukahduttamaan juutalaisten maahanmuuttoa kohtaan kasvavaa mielipahaa. Ja tämä kattila kytee edelleen tähän päivään asti.
Mutta tarkastellaanpa tosiasioita. Israelilla on Raamatun (Jumalan sanan) mukaan oikeus kaikkeen alueeseen Välimereltä Eufrat-joelle (1.Mooseksen kirja 15:18), ja sen olemassaolo on myös kansainvälisen oikeuden mukaista!
Ongelma, jonka kanssa kamppailemme ikuisesti - ja jota useimmat poliitikot ja toimittajat eivät ymmärrä - on se, että sillä hetkellä, kun yritämme järjestää maailman uudelleen raamatullisin perustein, erityisesti kun on kyse Jumalan valitusta kansasta, joudumme hengelliseen konfliktiin.
Kun juutalaiset - joita on vainottu, kiusattu ja kidutettu vuosituhansien ajan - palaavat suhteellisen turvallisesti muinaiseen kotimaahansa, helvetti pääsee valloilleen. Sillä Saatana ja hänen kumppaninsa vastustavat leppymättömästi heidän läsnäoloaan siellä... tai joissakin tapauksissa missä tahansa. Iran ja heidän terroristiensa Hamas ja Hizbollah ovat toistuvasti vaatineet Israelin pyyhkimistä pois kartalta!
Mutta Jumalan suunnitelma pysyy voimassa. Mikään helvetin tuli ei estä häntä toteuttamasta tarkoitustaan muinaisen kansansa suhteen.
Ja tässä on tärkeä seikka, jota kannattaa miettiä: jos ei olisi ollut helluntaita (tai Shavuotia), jota juhlimme tällä viikolla, mandaattia ei olisi annettu Britannialle eikä Israel olisi syntynyt uudelleen!
Sillä juuri helluntain kautta evankeliumi levisi pakanoille, joilla on näinä viimeisinä päivinä ollut erittäin merkittävä rooli juutalaisten palauttamisessa. Erityisesti Pyhän Hengen innoittamien brittiläisten evankelisten johtajien vaikutus 1800-luvulla oli mittaamaton. Charles Spurgeonin ja piispa J. C. Rylen kaltaiset saarnaajat sekä William Wilberforcen ja Shaftesburyn jaarlin kaltaiset poliitikot ymmärsivät selvästi Raamatun perusteella, miten tärkeää oli, että juutalaiset palasivat muinaiseen maahansa välittömästi ennen Kristuksen toista tulemista.
Eräs israelilainen akateemikko kuvailee Israelin valtiota jopa "juutalais-kristilliseksi hankkeeksi".
Tällä tavoin hallituksemme vakuuttui tarpeesta helpottaa heidän paluutaan ja tukea sionismin asiaa kokonaisuudessaan.
Helluntai muutti maailmaa rohkaisemalla Jeesuksen opetuslapsia julistamaan evankeliumia jopa henkensä uhalla. Ja helluntai muuttaa maailmaa edelleen - Jerusalemissa, Juudeassa ja maailman ääriin asti.
Uskovien on säilytettävä hermonsa, kun he julistavat Jeesusta pian tulevaksi Messias-kuninkaaksi, joka hallitsee Jerusalemista käsin kansaa, joka on palannut sekä maansa että Herransa luo.
Oletko huomannut, että israelilaiset näyttävät aina juhlivan jotakin? Meillä oli juuri Jerusalem-päivä, jolloin iloitaan joka vuosi kaupungin yhdistymisestä vuonna 1967. Sitä ennen vietettiin itsenäisyyspäivää, jolloin juhlittiin nykyaikaisen valtion 74-vuotista taivalta, ja tällä viikolla vietetään Shavuotia, jolloin juhlitaan Mooseksen lakia, joka muutti maailmaa ja toteutui Jeesuksessa, joka on vuodattanut Henkensä niin, että Jumalan lait eivät ole enää kirjoitettu vain kivitauluihin vaan ihmisten sydämen tauluihin (2. Kor. 3:3).
Ole kastettuna (eli upotettuna) Pyhään Henkeen ja muuta maailmaa todistamalla Jeesuksen voimasta, joka on tuonut kansansa takaisin maahan ja yhä useammin myös itsensä, Herransa ja Messiaansa, luo.