Kuka Putin on ja miten toimii?

Vuonna 1952 syntynyt Vladimir Putin opiskeli lakia Leningradin valtionyliopistossa. Valmistuttuaan hän työskenteli KGB:n ulkomaan tiedustelupalvelussa, pääasiassa Saksassa. 

Putin Dresdenissä

Vladimir Usoltsev kirjoitti kirjan "Sosluzhivets" eli "Ammattitoveri", jossa hän kuvaa Putinin, joka tunnettiin tuolloin nimellä "pikku-Volodja", aikaa KGB-upseerina Itä-Saksan Dresdenissä. Usoltsev oli myös KGB-upseeri ja molemmilla miehillä oli majurin arvo.

"Olimme turvallisuuspalvelun nuorta sukupolvea. Meille oli täysin selvää, että neuvostovalta marssi vääjäämättömästi kohti kuilua", hän toteaa.

Dresdeniin sijoitetun kourallisen KGB:n upseerin elämää kuvataan pienenä maailmana, täynnä typerää työtä kansioiden kanssa, opettavaisia puoluepiirejä ja inhimillisiä juonitteluja.

Usoltsev kuvaa Putinia kunnianhimoisena pragmatistina, "joka ajattelee yhtä ja sanoo toista".

Putinin tehtävänä oli etsiä potentiaalisia KGB:n agentteja Dresdenin teknillisen yliopiston ulkomaalaisten opiskelijoiden joukosta, joita hän tapasi autossaan tai Dresdenin ympäristön nummilla.

Putin kätki kunnianhimonsa ja toisinaan kovakouraisen kohtelunsa muiden kohteliaisuuden ja kuuliaisuuden imagon alle, joka palveli häntä hyvin eri pomojensa ja myöhemmin presidentti Boris Jeltsinin kanssa Kremlissä.

Usoltsevin mukaan Putin osoitti juutalaisia kohtaan suvaitsevaisuutta, joka oli epätavallista KGB:ssä, joka oli syvästi antisemitistinen ja näki juutalaiset kaiken takana, mitä se piti neuvostovastaisena.

Putinille juutalaiset olivat tavallisia ihmisiä; hän oli kasvanut heidän keskuudessaan Leningradin urheiluseuroissa, joissa monet valmentajat ja huippu-urheilijat olivat juutalaisia.

Hänen mukaansa Putinin suurin saavutus Dresdenissä oli KGB:n yhteyshenkilöluettelon pelastaminen Itä-Saksan turvallisuuspoliisin Stasin paikallisesta toimistosta juuri ennen Berliinin muurin murtumista vuonna 1989.

Hän oli yllättynyt myös siitä, että Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Putin (tällöin entinen KGB:n everstiluutnantti) ilmestyi 1990 Pietarin pormestarin Anatoli Sobtšakin oikeaksi kädeksi. Vuoteen 1990 mennessä Putin oli eronnut KGB:stä ja ryhtynyt taksinkuljettajaksi.

Tästä voit lukea kirjan esittelyn kokonaisuudessaan.

10.8.1999

Venäjän presidentti Boris Jeltsin on erottanut hallituksensa, korvannut pääministeri Sergei Stepashinin tiedustelupäällikkö Vladimir Putinilla ja nimittänyt hänet valitsemakseen seuraajaksi presidenttinä.

Katso lisää tästä.

Boris Jeltsin:

Hän (Putin) pystyy yhdistämään ympärilleen ne, joiden on määrä uudistaa Suuri Venäjä uudella 2000-luvulla.

Kohti pääministeriyttä

Putin erosi Pietarin apulaiskaupunginjohtajan tehtävästä vuonna 1996 Sobtshakin hävittyä ja muutti Moskovaan, jossa hänet nimitettiin presidentin hallinnon apulaisjohtajaksi vuonna 1998. 

Heinäkuussa 1998 Putin nimitettiin Liittovaltion turvallisuuspalvelun, KGB:n tärkeimmän seuraajan, johtajaksi. Yrittäessään antaa liittolaiselleen enemmän painoarvoa presidentti Jeltsin nimitti Putinin turvallisuusneuvoston johtajaksi. Analyytikot kuvaavat Putinia värittömäksi byrokraatiksi, joka ei koskaan kunnostautunut liittovaltion turvallisuuspalvelun johtajana.

Lojaalisuus ja omistautuminen Jeltsinille ovat ensisijaisia vaatimuksia korkean viran saamiseksi presidentin hallinnossa, ja Putin täytti vaatimukset.  Pääministeri hänestä tuli elokuussa 1999.

Lue koko profiili.



Putinin nousu

1994:
Pietarin apulaispormestari

1997:
presidentin hallinnon apulaispäällikkö

1998:
liittovaltion turvallisuuspalvelun johtaja

1999:
turvallisuusneuvoston sihteeri (maaliskuu); 
pääministeri (elokuu)
vt. presidentti (joulukuu).

10.11.1999

Kuka on kuljettajan paikalla? 

Pahaenteisesti näyttää siltä, että Venäjän kenraalit.

Ovatko Venäjän poliitikot menettämässä Venäjän armeijan hallinnan? Neuvostoliiton hajoamisesta lähtien asevoimien kapina Venäjällä on ollut lännen pahin painajainen. Nyt Tšetšenian epäoikeudenmukainen sota rohkaisee kenraaleja, kun heikko, kauden lopussa oleva Putinin hallitus katsoo vierestä.

Katso lisää tästä.


14.11.1999

Venäjän karhu palaa

Koska Venäjä on nykyään kutistunut kaukaiseen kauhutarinaan, litteäksi valtioksi, joka lausuu julmia sanoja ja kiusaa hämäräperäisiä vähemmistöjä, ihmisten on vaikea rekonstruoida vuoden 1989 mittasuhteita. 

Silti Neuvostoliittoa pidettiin koko draaman keskeisenä, ratkaisevana toimijana. Voidaan totuudenmukaisesti sanoa, että noiden kuukausien aloite ja kunnia kuuluvat "kansalle". Ne kuuluvat niille, jotka kävivät Leipzigin mielenosoituksissa, jotka heiluttivat avaimiaan Venceslauksen aukiolla tai jotka rakensivat barrikadeja poliisin kivääritulen alla Temesarassa. Lopullinen valta, antaa Berliinin muurin pysyä auki tai sulkea se uudelleen panssarivaunujen avulla, oli kuitenkin Kremlillä. Ne, jotka tänään oikeutetusti kunnioittavat Mihail Gorbatshovia, eivät voi unohtaa, että hänet ja Neuvostoliitto kukistettiin vain kaksi vuotta myöhemmin. Jälkikäteen on vaikea muistaa, että Neuvostoliitto tuntui vielä vuonna 1989 haavoittumattomalta supervallalta. Vielä oudompaa on oletus, että Venäjän heikkous on pysyvää. 

Muistelijoiden mukaan Venäjä on suurvalta - Suuri Venäjä on historiaa. Sen myllerrys ei ole vain loputon, vaan se on myös vaarallinen muulle maailmalle.

Voimakas ja mahtava Venäjän valtio palaa näyttämön keskipisteeseen 10 vuoden tai ehkä jopa lyhyemmänkin ajan kuluttua ja palaa takaisin vanhalle kärkipaikalleen. Se voi olla ruma, vastenmielinen Venäjä. Mutta se palaa takaisin. Venäjä, jolla on nykyisessä Federaatiossa yli 147 miljoonaa ihmistä, on liian suuri epäonnistuakseen.

Katso lisää Venäjän karhu palaa.


Presidentti Putin

Pietarin kaupunginhallinnosta Moskovaan nostettu virkamies oli ensi kertaa ehdolla vaaleissa, kun hänestä vuonna 2000 tuli Venäjän presidentti.

Kansalaisille Putin lupasi vakautta 90-luvun sekasorron jälkeen: Tšetšenian kapinalliset kukistettaisiin ja liian röyhkeiksi käyneet vaikutusvaltaiset suurliikemiehet pantaisiin kuriin.


Torstai 07.3.2002

Venäjän ortodoksisen kirkon järjestämänä kokoontui merkittävä turvallisuuspalvelun joukko matalan profiilin seremoniassa yhteen epätodelliseen juhlaan: KGB:n tärkeimmälle seuraajavirastolle, liittovaltion turvallisuuspalvelulle FSB:lle, avattiin ja vihittiin kirkko.

Patriarkka Aleksei II tuli itse siunaamaan FSB:n päämajan pihalla Lubjanka-aukiolla sijaitsevan Jumalan viisauden Pyhän Sofian kirkon ja sanoi toivovansa, että uusi kirkko auttaisi tiedustelupalvelun virkamiehiä "tekemään vaikeaa työtä maan turvallisuuden takaamiseksi ulkoisten ja sisäisten pahantahtoisten, ellei jopa vihollisten, edessä".

Historiallinen ironia kirkon ja sellaisen viraston välisessä liitossa, joka toimi aikoinaan aggressiivisen ateistisen neuvostovaltion vahvana kätenä, on ilmeinen. Keskiviikon hillitty seremonia heijastaa yhtä presidentti Vladimir Putinin itsensä ruumiillistamaa paradoksia - entinen KGB:n agentti, joka on myös ortodoksikristitty.

Voit lukea asiasta lisää tästä.

************

Ennen Ukrainaan hyökkäystä 2022:

Venäjän ortodoksisen kirkon johtaja eli Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill on onnitellut Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia ”isänmaan puolustamisen päivänä”.

Kirillin lausunto on julkaistu kirkon venäjänkielisellä kotisivulla jo 23. helmikuuta kello 9.20 eli päivää ennen kuin Venäjä aloitti hyökkäyksen Ukrainaan.

Lausunnossaan Kirill korostaa, että Venäjän ortodoksinen kirkko on aina ”pyrkinyt antamaan merkittävän panoksen maanmiestensä isänmaalliseen kasvatukseen”. Venäjän ortodoksisen kirkon mielestä asepalvelus on aktiivinen osoitus evankeliumin mukaisesta rakkaudesta lähimmäisiä kohtaan. Samalla asepalvelus toimii esimerkkinä ”uskollisuudesta totuuden ja hyvyyden korkeille moraalisille ihanteille”, Kirill toteaa lausunnossaan.

Torstai, 2. lokakuuta 2003

Uusi kirja yhdistää Putinin alamaailmaan

305-sivuisessa teoksessaan "Die Gangster aus dem Osten" eli "Gengsterit idästä", Jürgen Roth kertoo yksityiskohtaisesti, miten saksalaiset tutkijat paljastivat monimutkaisen verkoston suhteita ja liiketoimia, jotka yhdistävät SPAG:n Pietarin rikolliseen alamaailmaan ja sen ulkopuolelle. Kirja ei sido Putinia suoraan mihinkään rikolliseen toimintaan, mutta se esittää vakuuttavan väitteen siitä, että hän oli mukana SPAG:n toiminnassa enemmän kuin aiemmin on tunnustettu.

Lisää kirjasta tästä.


Torstai, 9. lokakuuta 2003

Demokratia, Putinin omin sanoin

Toimituksellinen 

Presidentti Vladimir Putin haastatteluissa, joita hän antoi ulkomaisille toimittajille juuri ennen ja jälkeen äskettäisen Yhdysvaltain-matkansa, antoi tähän mennessä yksityiskohtaisimmat kommenttinsa meneillään olevasta Jukos-saagasta ja laajemmin valtion ja liike-elämän välisestä suhteesta. Kommentit tarjoavat yhdessä arvokkaan näkemyksen presidentin ajattelutavasta ja niin sanotusta Putinin "valtavertikaalista". Pari kohtaa riittänee:

Ensinnäkin Putin puhuu oligarkkien olevan valtion nimittämiä miljardöörejä, jotka "saivat sen vaikutelman, että jumalat itse nukkuivat heidän päällään ja että kaikki on heille sallittua".

Toiseksi, ja mikä silmiinpistävintä, Putin puhuu Jukosin ilmoittamasta oikeistovoimien liiton ja Jablokon rahoituksesta seuraavasti: 

"Yksi oikeistovoimien liiton avainhenkilöistä on Tshubais. Ja jos hänet haluttaisiin pyyhkiä pois poliittiselta näyttämöltä, herra Tšubais ei olisi enää siellä, ei olisi RAO UES:n toimitusjohtaja. Kuka häntä tukee?

"Usein en ole samaa mieltä siitä, mitä he [Jabloko ja SPS] sanovat tai tekevät, mutta olen vakuuttunut siitä, että näiden voimien pitäisi olla edustettuina poliittisella näyttämöllä. Ja jos Jukos rahoittaa niitä ... hyvä on, siitä vain."

Intohimossaan luoda kuvaa valistuneesta hallitsijasta Putin päätyy (epäilemättä tahattomasti) esittämään itseään nykyaikaisena tsaarina, jonka lahjana on päättää: kenen pitäisi olla edustettuna poliittisella näyttämöllä ja kenen ei; mitä poliittisia puolueita pitäisi rahoittaa ja mitä ei; ja - olisiko liioiteltua sanoa - kenen valtion nimittämien miljardöörien pitäisi tuntea syyttäjänviraston kuumuus ja kenen ei.

Anatoli Tšubais on valtion nimittämä UES:n johtaja, joten presidentillä on tietenkin toimivalta käynnistää hänen erottamisensa. Vähemmän selvää on, millä laillisilla keinoilla Putin voisi "pyyhkiä hänet pois poliittiselta näyttämöltä".

Mitä tulee valtion nimittämiin oligarkkeihin, oikeudelliset mekanismit tsaarin vihan herättäjien erottamiseksi eivät ole läheskään selvät ja selkeät. Mihail Hodorkovskia ei tietojemme mukaan voida erottaa Jukosin toimitusjohtajan tehtävästä presidentin asetuksella, vaikka hän tekisi asioita, joita Putin ei hyväksy (olipa kyse sitten paikkojen ostamisesta valtion duumasta tai siitä, että hän ei nöyristellyt presidentin edessä ennen kuin sulautui Sibneftin kanssa ja yritti myydä strategisen osuuden sulautuneesta yksiköstä ulkomaiselle öljyalan suuryhtiölle).

Eikö Putin ole esittänyt meille omaa, varsin suorasukaista näkemystään "hallitusta demokratiasta", jota ei kuulemma ole Venäjällä? Eivätkö syyttäjänviraston toimet voisi olla sen turhautuneen tsaarin tahdon täyttymys, jonka mielestä tietyt valtion nimittämät miljardöörit ovat tulleet hieman liian suuriksi saappailleen?


2.11.2003

"Made in Russia"

Seitsemän vuotta sen jälkeen, kun Boris Jeltsin aloitti uuden "kansallisen aatteen" etsimisen, joka antaisi tarkoituksen Venäjälle, joka oli jättänyt kommunistisen ideologiansa kauas taakseen, suurin osa venäläisistä ei ehkä vieläkään tiedä, mikä tämän kansallisen aatteen pitäisi olla.

Suuri enemmistö vastaajista - 79 prosenttia - sanoi olevansa vakuuttunut siitä, että Venäjän on kuljettava omaa kehityspolkuaan; vain 11 prosenttia kannatti länsimaisen esimerkin seuraamista.

Kaiken kaikkiaan kysely osoitti, että venäläiset haluavat vakautta ja vahvaa valtiota ja että he haluavat valtion edistävän paremmin isänmaallisuutta ja perinteisiä arvoja.

Presidentti Vladimir Putin on edelleen erittäin suosittu. Lähes 40 prosenttia vastaajista sanoi, että Putin on Venäjän paras johtaja sitten vuoden 1917.

Valtion duuma palautti vuonna 2001 vanhan neuvostohymnin (tosin uusin sanoin) ja hyväksyi tsaarien kaksoiskotkan ja vallankumousta edeltäneen valkoisen, sinisen ja punaisen lipun kansallisiksi symboleiksi. Neuvostoliiton aikainen punainen tähti palautettiin armeijan viralliseksi tunnukseksi vuonna 2002. Jos Putinin Venäjällä on jokin yhdistävä ajatus, se voisi olla Neuvostoliiton menneisyyden hyväksyminen osaksi maan perintöä Venäjän keisarikunnan ohella.

"Jeltsin oli tuhoaja, mutta Putin tuli valtaan vakauttajana ja rakentajana. Viimeiset kolme vuotta ovat olleet kuin lepoaikaa jatkuvan stressin ja epävakauden jälkeen", sosiologi Alexander Oslon sanoi. "Ja uusien symbolien hyväksyminen nähtiin useimpien mielestä 1990-luvun alussa rikottujen historiallisten siteiden palauttamisena."

Koko kirjoitus tästä.

Tiistai, 4. marraskuuta 2003

Jukos ja Putin

Jukos oli ensimmäinen venäläinen yritys, joka oli oppinut ymmärtämään Putinin hallituksen aikaansaamat syvälliset muutokset: kun omistusoikeus on turvattu aiemmista väärinkäytöksistä huolimatta ja poliittinen ja taloudellinen tilanne on vakaa, yrityksen arvostusta nostamalla voidaan saavuttaa paljon enemmän vaurautta kuin omaisuutta poistamalla. Heidän esimerkkiensä seuraaminen on saanut aikaan historiallisen noususuhdanteen osakkeiden hinnoissa.

Useimmat Hodorkovskin (Jukosin pääjohtaja ja -omistaja) kollegat pitivät vastineeksi vaadittuja myönnytyksiä (verojen maksaminen ja politiikkaan sekaantumisen lopettaminen) pienenä hintana. On syvästi valitettavaa, että Jukos pyrki yhä enemmän lisäämään vaikutusvaltaansa, ei vain öljykentillä ja pääomamarkkinoilla, vaan myös ostamalla valtion duuman määräysvallan.

Torstaina Putin tapasi suurimpien investointipankkien johtajat ja rauhoitteli heitä uudistusten tulevasta suunnasta. Kun arkkireformisti German Gref hymyili hänen vierellään, Putin sanoi tinkimättömästi, että hän hyökkäisi korruptiota vastaan kaikkialla, missä sitä esiintyy - olipa kyse sitten byrokratiasta, yksityisestä sektorista tai duumasta - mutta että Jukosin vähemmistöosakkeenomistajien etuja suojeltaisiin kiihkeästi. Hän oli voimakas, selkeä ja hämmästyttävän hyvin perillä markkinakysymyksistä. Putin toisti, että kyse ei ole mistään yleisestä hyökkäyksestä muita oligarkkeja vastaan eikä yksityistämisen tulosten tarkistamisesta - historian saatossa ne, jotka ovat jättäneet hänen sanansa huomiotta, ovat tehneet sen omalla kustannuksellaan.

Presidentti ilmoitti myös, että Gazpromin suoja-aita puretaan "muutamassa kuukaudessa". Tämän toimenpiteen vaikutus voi hyvinkin olla suurempi kuin Jukos-saagan kiistatta kielteiset vaikutukset. Gazpromin avaaminen ulkomaisille sijoituksille lähes kaksinkertaistaisi yhdessä yössä Venäjän painoarvon tärkeimmässä vertailuindeksissä, MSCI-indeksissä, mikä mekaanisesti saisi aikaan valtavan ostoaallon ulkomaisten rahastojen keskuudessa.

17.11.2003

Jeltsinin vai Putinin oligarkit

Kumpia oligarkkeja te suositte - Jeltsinin vai Putinin?

Jeltsinin aikakauden oligarkit ryöstivät näköjään enemmän - vaikka Putinin aikakauden oligarkit ovat vasta pääsemässä vauhtiin.

Näiden uusien isänmaallisesti suuntautuneiden oligarkkien myötä ihmisiä on kuitenkin alkanut pudota kuin kärpäsiä.

Jo noin kymmenkunta ihmistä, jotka ovat tavalla tai toisella joutuneet kosketuksiin Tri Kitan salaisuuksien kanssa, on menehtynyt. Jutun avaintodistaja Sergei Pereverzev ammuttiin kuoliaaksi puolustusministeriön eliittisairaalan hyvin vartioidulla osastolla.

Tutkiva toimittaja ja valtion duuman edustaja Juri Štšekotšikhin kuoli kliinisessä keskussairaalassa saatuaan salaperäisen myrkytyksen.

Valinta ei ole helppo. On hyvä, että meillä on presidentti, jonka uran elämäkerrassa yhdistyvät ja syntetisoituvat venäläisen kapitalismin kaksi osatekijää niin luontevasti.

Katso kirjoitus Putin on meidän kaikkemme.


Presidentti Vladimir Putinin vuosittainen puhe

26.5.2004

Presidentti Vladimir Putin käytti keskiviikkona lainsäätäjille ja kansalle pitämäänsä vuosittaista puhetta toistaakseen lupauksensa koko maan vaurauden kaksinkertaistamisesta ja yksittäisten kansalaisten elintason parantamisesta.

"Tavoitteemme ovat täysin selvät. Ne ovat korkean elintason saavuttaminen maassa, turvallinen, mukava ja vakaa elämä", Putin sanoi 800 kansanedustajalle, ministerille ja johtaville julkisuuden henkilöille Kremlissä.

"Puhe oli itsetutkiskeleva, ja siinä oli lievästi eristäytymissuuntaus",

Hänen huomautuksiaan ei kuitenkaan voi pitää länsimaiden vastaisina. Putin iloitsi läheisemmistä suhteista Euroopan unioniin ja sanoi, että sen itälaajentumisen pitäisi lähentää Eurooppaa "paitsi maantieteellisesti myös taloudellisesti ja henkisesti".

Putin ole koskaan esittänyt riittävää strategista näkemystä siitä, mihin maa on menossa. "Hän sanoi, että pysymme kurssilla, mutta millä kurssilla?"

Putin sanoi myös, että hallituksen pitäisi asettaa etusijalle seitsemän miljardin dollarin Pohjois-Euroopan kaasuputken rakentaminen, joka yhdistäisi suoraan Venäjän kaasuputken Eurooppaan.

Keskiviikkona pidetty kansakunnan tilaa koskeva puhe osoittautui poliittisen eliitin vuoden sosiaaliseksi tapahtumaksi: paikka, jossa voi nähdä ja tulla nähdyksi, hinkata kyynärpäitään vaikutusvaltaisten kanssa ja yrittää sitten päihittää toisensa presidentin kanssa samaa mieltä olemalla.

Puheen sisältö pidettiin tiukasti salassa - ja ilmeisesti jotkut korkeat virkamiehet jäivät tietämättömiksi. Kun Putin vaati inflaation laskemista 3 prosentin vuositasolle, keskuspankin johtaja Sergei Ignatijev ilmoitti Helsingissä, että mahdollisuudet laskea inflaatio viime vuoden 12 prosentista 8-9 prosenttiin ovat "erittäin hyvät".

Putin omisti puheessaan jonkin verran aikaa Venäjän demokratiakysymykselle. Hän toisti sitoutumisensa demokratiaan, kehotti kehittämään kansalaisyhteiskuntaa ja moitti niitä, jotka syyttävät häntä hiipivästä autoritaarisuudesta.

Mutta toteuttaako Putin sitä, mitä hän saarnaa? Neuvostoliiton jälkeisellä Venäjällä ei ole koskaan ollut demokraattista toimeenpanovallan siirtoa virassa olevalta taholta oppositiolle. Se päivä, jolloin valta luovutetaan " ilman hallitsemista", on se päivä, jolloin saamme todisteen siitä, että Putinin sitoutuminen demokratiaan on muutakin kuin pelkkää retoriikkaa.

 Viimeisten neljän vuoden aikana toteutettu politiikka on kuitenkin vain suurin piirtein vastannut hahmoteltua politiikkaa. Hänen viime vuotensa kahta tärkeintä poliittista teemaansa - vallan keskittämisen jatkamista ja valtion ja luonnonvarasektorin välisen yhteistyön tiivistämistä - ei mainittu puheessa. Samoin kaksi kiistanalaisinta Venäjällä meneillään olevaa kysymystä - Ahmad Kadyrovin jälkeinen Tšetšenia ja Jukosin tapaus - jätettiin suurelta osin huomiotta.

Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö Putin ja hänen hallintonsa olisi onnistuneet politiikan täytäntöönpanossa. Tiedotusvälineiden tukahduttaminen, oligarkkien poliittisen ja myöhemmin taloudellisen vallan heikentäminen, liittoneuvoston uudelleenjärjestelyt, alueellisten kuvernöörien itsenäisyyden lopettaminen ja tottelevaisen duuman vaalien järjestäminen ovat muuttaneet radikaalisti Venäjän kasvoja. Hänen poliittisen menestyksensä palkintona on vakaa Venäjä, joka houkuttelee kotimaisia investointeja ja kulutusta, jotka ovat nyt talouden elpymisen tärkeimpiä vetureita.

Yhtä todennäköistä on kuitenkin, että Putinilla ei ole koskaan ollut aikomustakaan panna täytäntöön suurta osaa siitä, mitä hän väittää vuosittaisessa puheessaan. Liberalismi, oikeusvaltio, yksityisomistus ja vapaa media kuulostavat hyvältä puhujakorokkeelta. 

Putin arvosteli voimakkaasti kaikkia 1990-luvun suuria poliittisia puolueita sekä eliitin vallan ja etuoikeuksien väärinkäyttöä. Hän teki selväksi aikomuksensa muuttaa synkkää poliittista maisemaa, joka on täynnä ihmisiä, jotka eivät ole tajunneet, että Jeltsinin satumaiset vuodet ovat muinaishistoriaa.

Presidentti totesi yksiselitteisesti, että oligarkkien omien agendojensa edistämiseksi luomat kansalaisjärjestöt eivät voi toimia Venäjän kansalaisyhteiskunnan rakennuspalikoina. Tällaiset järjestöt ovat pelkkiä suuryritysten pelinappuloita heidän taistelussaan kansalaisyhteiskuntaa ja valtiota vastaan.

Putin melkeinpä julisti, että Kreml luopuu isänmaallisesta doktriinista, joka hallitsi tätä maata Kievan Rusin perustamisesta 1990-luvun alun taloudelliseen shokkihoitoon asti. Valtio ei enää ole kansalaisilleen sekä isä että äiti.

Päinvastoin valtio vähentää nyt vastuunsa ihmisten hyvinvoinnista minimiin. Se säilyttää vain sen verran omaisuutta, että se riittää kourallisen byrokraattien elättämiseen, mutta ei muuta. 

Putin haastoi 1000 vuotta vanhan venäläisen perinteen kiltistä tsaarista, joka valvoo alamaisiaan ja saa vastapalveluksen antaumuksella, nöyryydellä ja sävyisyydellä.

Loppujen lopuksi mielikuva "kiltistä suvereenista" on Putinin oman presidentillisen vallan pyhä perusta.

Keskiviikkona Putin omaksui jonkinlaisen virtuaalisen "oikeistovoimien liiton" johtajan roolin, Neuvostoliiton jälkeisen porvariston puolueen, joka kaatui viime joulukuun parlamenttivaaleissa mutta nousi voittajaksi maaliskuun presidentinvaaleissa.

Putin on usein ilmaissut huolensa demokratian tilasta Venäjällä, ja hänen vuosittainen puheensa olisi voinut herättää laajemman keskustelun tästä asiasta yhteiskunnassa. Sen sijaan sisäpolitiikkaa käsittelevä puheen osa sisälsi oudon epäsuhdan demokratian ja kansalaisyhteiskunnan kehittämisen ylevän tavoitteen ja konkreettisten ehdotusten täydellisen puuttumisen välillä. Putin ei sanonut mitään Yhtenäisestä Venäjästä-puolueesta, Kremlin menestyksekkäästä lemmikkihankkeesta. Presidentti hahmotteli näkemyksensä siitä, mitä poliittisten puolueiden pitäisi tehdä, mutta ei sanonut mitään hallituksen omista suunnitelmista.

Yhdysvalloissa, jonka unionin tilaa koskeva puhe oli esikuvana omalle vuotuiselle puheelle parlamentille, on perinne, jonka mukaan oppositio saa vastustaa presidentin puhetta. Tämä olisi erittäin hyödyllinen instituutio Venäjällä, jossa oppositiopuolueilta, sekä oikealta että vasemmalta, on riistetty mahdollisuus käyttää valtion duumaa foorumina näkemystensä esittämiseen. 

Ttuntuu melko sopimattomalta, että suuren kansakunnan presidentti alentuu hyökkäämään ihmisoikeusryhmiä ja hyväntekeväisyysjärjestöjä vastaan. Tämä on myös väärä viesti kansainväliselle yhteisölle. Venäjän autoritaarisuuden noususta keskusteleminen oli viime aikoina itse asiassa jo hiipunut. Putinin puheen jälkeen se leimahti uudelleen.

Toinen tämän salaliittoteorian perusongelma on se, että sellaista salaliittoa ei ole olemassa. Länsimaiset valtiolliset ja yksityiset avustusjärjestöt eivät eroa mistään muusta byrokratiasta. Ne ovat aidosti kiinnostuneita muuttamaan asioita parempaan suuntaan, mutta niillä on myös vahva itsesäilytysvaisto, eli hehkuvat vuosikertomukset, ensi vuoden rahoituksen varmistaminen ja niin edelleen. On vaikea kuvitella, että tässä ympäristössä voisi syntyä kumouksellinen juoni.

Tämänvuotisessa puheessaan Putin puhui paitsi asevoimien "nykyaikaistamisesta" myös mainitsi erityisesti puolustusmenojen "siviilivalvonnan" uudistuksen olennaisena edellytyksenä. "Meidän pitäisi tietää, miten suuria rahasummia käytetään", hän sanoi. 

Viime vuosina öljyn hinnan ollessa ennätyskorkealla myös Venäjän puolustusmenot ovat kasvaneet huomattavasti. Kremlin ensisijaisena tavoitteena on ollut käyttää enemmän rahaa sotilashankintoihin, joilla päivitetään neuvostoaikaisia aseita, jotka ovat keskimäärin vähintään 15 vuotta vanhoja.

Vuonna 2003 puolustusministeriö käytti virallisesti 118 miljardia ruplaa (3,84 miljardia dollaria) hankintoihin. Tänä vuonna puolustus-ministeriön hankintoihin on varattu yli 4 miljardia dollaria. Jos otetaan huomioon, että Yhdysvaltain dollarin suhteellinen ostovoima Venäjällä on kaksinkertainen Yhdysvaltoihin verrattuna, kyseessä on todellakin suuri summa rahaa, kuten Putin sanoo.


Putinin puheen referointia laajemmin tästä.


27.5.2004

Putin uhkailee kansalaisjärjestöjä

Liberaalisen Jabloko-puolueen toinen johtaja Sergei Mitrohin sanoi Putinin antaneen "selkeän käskyn" puuttua kansalaisjärjestöihin. "Tämä on hälyttävä signaali. Hän antoi esimerkin siitä, miten militarisoitu kansalaisyhteiskunta rakennetaan", hän sanoi.

Kansalaisjärjestöt ovat viime vuonna syyttäneet Putinin hallintoa tiedotusvälineiden vapauden tukahduttamisesta ja erityisesti opposition ehdokkaiden pääsyn rajoittamisesta valtion televisioon joulukuun duuman vaalien ja maaliskuun presidentinvaalien aikana. Ne arvostelivat Kremliä ankarasti aiemmin tänä vuonna, kun duumassa esitettiin lakiehdotus useimpien julkisten mielenosoitusten kieltämisestä.

Monet kansalaisjärjestöt ovat ilmaisseet huolensa siitä, että Putinin Venäjä on muuttumassa yhä epädemokraattisemmaksi, ja sanovat, että Hodorkovskin pidätys on epäoikeudenmukainen ja esimerkki valikoivasta syytteeseenpanosta.

Katso lisää Kansalaisjärjestöjä varoitettiin


Kielletyt järjestöt venäjällä 11/2008

Venäjän oikeusministeriö vaatii lakkautettavaksi 
56 uskonnollista järjestöä Venäjällä.


Siirry sivun alkuun.