Abdul El-Sayed valehtelee: ”Apartheid”
---
Israel on paratiisi sen arabikansalaisille

Michiganin demokraattinen senaattoriehdokas osoittaa islamistisen vakaumuksensa panettelemalla juutalaisvaltiota.

Jason Shvili 13.8.2026

Tohtori Abdul El-Sayed, joka voitti viime viikolla Michiganin demokraattien senaatin esivaalit, syytti Israelia muun muassa ”apartheidin” rikoksesta. Kuten muissakin tällä hetkellä suosituissa Israelin vastaisissa herjauksissa (esim. ”kansanmurha”, ”nälkään näännyttäminen”), väitteellä siitä, että Israel olisi apartheidvaltio, ei ole mitään tosiasioihin perustuvaa pohjaa – päinvastoin, totuus on juuri päinvastainen. Israel ei ole ainoastaan Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan ainoa demokratia, vaan se on myös alueen ainoa maa, joka myöntää kaikille kansalaisilleen yhtäläiset oikeudet.

Tosiasia on, että israelilaiset arabit nauttivat oikeuksista ja vapauksista, joista heidän veljensä missään arabivaltiossa voivat vain uneksia. Israelilaiset arabit saavat äänestää vapaissa vaaleissa, työskennellä missä tahansa ammatissa ja toimia virkamiehinä Israelin hallinnon kaikilla tasoilla. Vertailun vuoksi useimmat arabivaltiot kieltävät kansalaisiltaan jopa kaikkein perustavimmat oikeudet.

Lisäksi israelilais-arabien menestymiselle israelilaisessa yhteiskunnassa ei ole rajoituksia. Israelilais-arabeilla on paitsi yhtäläiset mahdollisuudet juutalaisten kanssa, he ovat jopa yliedustettuina joillakin israelilaisen yhteiskunnan tärkeillä aloilla, erityisesti terveydenhuollossa. Sen sijaan useimmissa arabimaissa ihmisten, etenkin naisten sekä uskonnollisten tai etnisten vähemmistöjen, mahdollisuudet ovat vakavasti rajoitettuja.

Tämä poliittisten ja sosiaalisten vapauksien ero israelilaisen ja palestiinalaisen yhteiskunnan välillä on dramaattinen. Itse asiassa ihmisoikeusaktivistit, jotka ovat aidosti huolissaan ”Palestiinan” ”vapauttamisesta”, tekisivät paremmin kohdentaessaan kritiikkinsä palestiinalaishallintoon, joka hallitsee tyrannimaisesti palestiinalaisten arkea kiistanalaisilla Juudean ja Samarian alueilla (”Länsirannalla”), sekä Hamasiin, joka oli vielä äskettäin Gazan alueen rautainen diktatuuri.

Jos puhumme apartheidista, on huomionarvoista, että vaikka 2 miljoonaa arabia elää vapaasti Israelissa, juutalaisia ei päästetä palestiinalaishallinnon alaisille alueille. Itse asiassa palestiinalaishallinnon alaisilla alueilla jopa maan myyminen juutalaisille on kuolemalla rangaistava teko.

Vaikka Israel on, kuten jokainen länsimainen demokratia, keskeneräinen hanke, joka pyrkii jatkuvasti korjaamaan puutteitaan, se on monien israelilaisten arabien mielestä todellinen paratiisi.

Israel on arabikansalaisilleen apartheidin täydellinen vastakohta. Etelä-Afrikasta alkunsa saanut apartheid erotti mustat ja valkoiset toisistaan julkisissa tiloissa, joukkoliikenteessä ja asuinalueilla sekä riisti mustilta kansalaisiltaan suurimman osan kansalaisoikeuksista. Mikään ei voisi olla kauempana Israelin todellisuudesta.

Israelin arabeille sekä muille ei-juutalaisille taattujen kansalaisoikeuksien laajuus on vertaansa vailla arabimaissa Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Kaikille Israelin kansalaisille taataan modernin demokratian mukaiset perusoikeudet, mukaan lukien tasa-arvo lain edessä, sananvapaus, kokoontumisvapaus, uskonnonvapaus, naisten oikeudet sekä seksuaalivähemmistöjen (eli LGBTQ+) oikeudet. Naisten oikeudet ovat harvinaisia arabimaailmassa, jossa vaimon pahoinpitely on monissa paikoissa laillista ja LGBTQ+-oikeuksia ei ole lainkaan.

Muiden demokratioiden tavoin Israelissa järjestetään vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit. Kaikilla kansalaisilla on äänioikeus ja oikeus asettua ehdolle. Vaikka joissakin arabivaltioissa, kuten Jordaniassa ja Kuwaitissa, järjestetään vaaleja, niissä on monia rajoituksia eikä hallinnonvaihtoon ole mahdollisuutta riippumatta siitä, kuka voittaa.

Israelin arabit ovat toimineet maan vallan kaikilla tasoilla – Knessetin jäseninä, ministereinä ja korkeimman oikeuden tuomareina. Khaled Kabub, muslimi-arabi, on tällä hetkellä korkeimman oikeuden tuomari. Aikaisempi korkeimman oikeuden tuomari, Salim Joubran, kristitty arabi, toimi aikoinaan Israelin keskusvaalilautakunnan puheenjohtajana; kyseinen elin valvoo Israelin vaaleja. Mikään tästä ei olisi mahdollista, jos Israel olisi apartheidvaltio.

Ei ihme, että Yoseph Haddad, merkittävä arabialais-israelilainen aktivisti ja entinen Israelin puolustusvoimien sotilas, kirjoitti: ”Olen kiitollinen siitä, että olen syntynyt Israelin valtiossa, joka on Lähi-idän ainoa demokratia.” ”

”Israel on paras maa Lähi-idässä asuville arabeille”, sanoo Yahya Mahamid, muslimi-arabi, Israelin puolustusvoimien veteraani ja aktivisti. Yksi syy on se, että Israel tarjoaa arabikansalaisilleen mahdollisuuksia, joita ei ole arabivaltioissa. Itse asiassa israelilaiset arabit osallistuvat Israelin talouden ja yhteiskunnan kaikkiin tasoihin.

Itse asiassa israelilaiset arabit ovat enemmistönä tietyissä ammateissa. Vaikka arabit edustavat 21 % Israelin väestöstä, he muodostavat 25 % Israelin lääkäreistä, 27 % hammaslääkäreistä ja noin puolet apteekkareista. Arabit omistavat enemmän asuntoja kuin juutalaiset, ja naisten työllisyysaste on Israelissa korkeampi kuin melkein missään arabimaassa. Lisäksi Israelin arabikansalaisten työttömyysaste – 2,8 % vuonna 2025 – on huomattavasti alhaisempi kuin useimmissa arabivaltioissa.

Vaikka arabeja (drusit pois lukien) ei vaadita palvelemaan Israelin puolustusvoimissa (IDF), tuhannet tekevät niin, mukaan lukien Ella Waweya, muslimi-arabi, joka johtaa IDF:n arabiankielistä tiedotusosastoa ja on everstiluutnantti, mikä on IDF:n viidenneksi korkein sotilasarvo.

Israelin arabit elävät vapaudessa, kun taas ”palestiinalaiset” kärsivät diktatuurin alla. Siinä missä noin 2 miljoonaa israelilaista arabia nauttii demokratian hedelmistä, heidän arabikansalaisensa palestiinalaishallinnon alaisilla alueilla kärsivät hallintojen alla, jotka sortavat ja kohtelevat heitä julmasti päivittäin.

Kuten kaikki muutkin kuin Israelin kansalaiset, Juudeassa, Samariassa ja Gazassa asuvat palestiinalaiset eivät ole Israelin lainsäädännön alaisia, vaan autokraattisten diktatuurien hallinnassa. Itse asiassa palestiinalaishallinnon alaisilla alueilla ei ole olemassa perusoikeuksia eikä oikeusvaltioperiaatetta. Kidutus, mielivaltaiset pidätykset, sensuuri ja jopa ilman oikeudenkäyntiä suoritettavat teloitukset ovat arkipäivää.

Myöskään demokratiaa ei harjoiteta. Palestiinalaisten hallinnoimilla alueilla ei ole järjestetty vaaleja vuoden 2006 jälkeen. Mahmoud Abbas, 90-vuotias Palestiinan itsehallintoviranomaisen johtaja, on nyt nelivuotisen toimikautensa 20. vuodella, ja vaikka hän on toistuvasti luvannut uusia vaaleja, hän ei ole koskaan lunastanut lupaustaan.

Palestiinalaishallinnon alueilla asuvat ei-muslimit, pääasiassa kristityt, joutuvat vakavan vainon kohteeksi. Ei ole yllättävää, että 1990-luvulla allekirjoitettujen Oslon sopimusten jälkeen palestiinalaisten kristittyjen määrä on romahtanut. Jopa Betlehemissä, Jeesuksen syntymäpaikassa, kristityt ovat supistuneet pieneksi vähemmistöksi, kun taas juutalaisten on täysin kiellettyä asua missään palestiinalaishallinnon alueilla.

El-Sayed valehteli: Israel ei ole täydellinen, mutta se on paratiisi verrattuna arabivaltioihin.Siksi ei ole yllättävää, että Israelin demokratiainstituutin (IDI) vuoden 2025 raportin mukaan 67 % israelilaisista arabeista pitää Israelia hyvänä asuinpaikkana – hieman enemmän kuin juutalaisista, joista 65 % oli samaa mieltä.

Jokaisen, joka väittää Israelin olevan apartheidvaltio, olisi viisasta:

1) kuunnella israelilais-arabien omia sanoja, jotka ylistävät juutalaisvaltiota; ja

2) tutkia tosiasioita, jotka osoittavat Israelin olevan vapauden ja vaurauden keidas arabeille alueella, jota leimaavat pääasiassa tyrannia ja köyhyys.