Sota Israelissa – 1. päivä – Surua ilon sijaan

Useimmat teistä tunnistavat, että otsikko kääntää toiveikkaan tulevaisuuden, jolloin Jumala muuttaa Israelin ja juutalaisen kansan surun iloksi. (Jes 61:1-3) Mutta tänään se päivä ei ole vielä tullut.

Tänä aamuna heräsimme klo 6.40 yllättävään sireenin ääneen, joka ilmoitti raketti-iskusta. Ensimmäinen kysymys, joka tuli mieleeni, oli, voimmeko pitää tänään jumalanpalveluksen Nachalat Yeshuassa, sen lisäksi, että rukoilin Herran suojelusta kaikille. Odotin, että armeija toimisi nopeasti iskujen torjumiseksi ja että loppupäivänä ei olisi todellista uhkaa. Mutta tänään on eri tilanne. Emme muista, että kaikki nämä vuodet täällä olisi ollut niin monta hyökkäystä Beersebaan ja sen ympäristöön yhden päivän aikana, eikä tarvetta hakeutua niin usein suojaan.

Tämä sapatti on myös sukkotin eli lehtimajajuhlan viimeinen suuri päivä, jota kutsutaan Simchat Torahiksi eli [Mooseksen] lain iloksi. (Meille, jotka uskomme Jeshuaan, josta Mooses kirjoitti, on Messiaan lain/opetusten ilo!) Ja Hamas – Gazan terroristihallitus – aloitti hyvin organisoidun yllätyshyökkäyksen maalta, ilmasta ja mereltä laajalla alueella etelässä, keskellä, mukaan lukien Tel Aviv, ja jopa Jerusalemissa ja sen ympäristössä. Ja pahempaa kuin tavalliset raketti-iskut, joihin olemme tottuneet, tällä kertaa satoja terroristeja onnistui myös murtautumaan Gazan rajan yli ja terrorisoimaan rajan ympärillä olevia kaupunkeja sekä piirittämään kibbutseja, ampumaan kaduilla ja tappamaan ja haavoittamaan enemmän israelilaisia kansalaisia kuin monissa aiemmissa sotilasoperaatioissa yhteensä viime vuosina. Kokonaiset perheet ovat sulkeutuneet koteihinsa ja turvapaikkoihinsa, kun terroristit ovat heidän ovensa ulkopuolella. Tällaista ei ole koskaan ennen tapahtunut Israelin alueella. On myös raportoitu, että Hamas on onnistunut vangitsemaan ja ottamaan panttivangeiksi joitakin israelilaisia sotilaita. Ennen kuin armeija on puhdistanut israelilaiset kaupungit ja kibbutsit terroristeista, se ei voi todella ryhtyä hyökkäystoimiin Gazassa.

Tämän laaja-alaisen hyökkäyksen erottava piirre on myös se, että Israel kutsuu sitä virallisesti sodaksi. Viime kerta, kun sotilasoperaatiota kutsuttiin sodaksi, oli mielestäni vuoden 2006 toinen Libanonin sota, mutta se ei ollut tämän mittakaavan operaatio. Israel ei ole voittanut sotaa kokonaan vuoden 1973 Jom Kippur -sodan jälkeen. (En usko, että Yhdysvallat on voittanut sotaa kokonaan toisen maailmansodan jälkeen!

Jostakin syystä Israelin tiedustelu ja valmistautuminen tähän sotaan epäonnistuivat täysin. Jotain meni selvästi pieleen, kun sadat terroristit pystyivät ylittämään rajan ja toimimaan vapaasti terrorisoidakseen, tappaakseen ja siepatakseen israelilaisia. Israel kehuskelee aina kyvyllään tietää kaikki ja olla valmistautunut vihollistensa kaikkiin liikkeisiin – ja he tekevätkin todella upeaa työtä monissa näistä asioista! – mutta ylpeys käy lankeemuksen edellä. Se, miksi jatkamme luottamusta islamistisiin hallituksiin rauhan säilyttämiseksi suvereenin juutalaisvaltion kanssa, osoittaa humanismin heikkouden ja ”kokemuksesta saadun viisauden” puutteen. Tämä koskee myös Abrahamin sopimuksia ja nykyisiä pyrkimyksiä ”rauhaan” Saudi-Arabian kanssa. Israel haluaa niin kovasti rauhaa ja hiljaisuutta, että se tekee sopimuksen paholaisen kanssa toivoen, että tällä kertaa hän ei petä ja valehtele meille, samalla kun hän suunnittelee ratkaisua ”juutalaisongelmaan”.

Meidän, Jeesusta/Yeshuaa uskovina raamatun seuraajina, on uskottava YHVH:n/Yeshuan profeettojen ja apostolien kautta antamiin sanoihin siitä, mitä on meneillään ja mihin se johtaa. Muuten emme ole yhtään viisaampia kuin hyväntahtoiset epäuskoiset, jotka toivovat parasta vastoin todellisuutta. Olemme hengellisessä sodassa, jonka lopputulos ei ole neuvoteltavissa, mitä tulee sekä ainoaan tosi elävään Jumalaan että todelliseen paholaiseen/Saatanaan. Kiitämme tietysti Jumalaa jokaisesta ”rauhan ja hiljaisuuden” jaksosta, mutta se on myös valmistautumista pahimpaan yllättävään puhkeamiseen, mitä on koskaan nähty.

Ylistäkäämme lunastajaamme Jumalaa! Hän käyttää kaiken tämän pahuuden kääntääkseen monien sydämet ja mielet etsimään ainoaa, joka voi luoda todellisen ja pysyvän rauhan Jumalan vanhurskaudessa.