ISRAELIN SITKEÄ KONFLIKTI – 11.8.2018

Pastori Howard Bass

Viime vuosien tilanne täällä muistuttaa minua ajasta, jolloin Joshua Ben-Nun johti israelilaiset 40 vuoden erämaavaelluksen jälkeen valloittamaan Kanaanin luvattua maata, jonka YHVH oli/on liitossa luvannut antaa heille ikuiseksi omaisuudeksi ja joka odottaa yhä täyttymystään, kun Israel lopulta katuu kansana ja kansakuntana ja kutsuu Jeshuaa pelastamaan heidät. Valloittaminen kesti useita vuosia, eikä israelilaiset saaneet työtä päätökseen, vaan jättivät kanaanilaiset maahan, josta Jumala sanoi tulevan heille ansa.

Henkilökohtaisesti, inhimillisesti puhuen, luulen, että israelilaiset yksinkertaisesti väsyivät niin paljon taistelemiseen ja tappamiseen ja tapettuihin tai vammautuneisiin, ja halusivat vain tyytyä status quo -tilanteeseen, joka näytti antavan heille edun. Nykyään, kun sodan uhka on ollut jatkuva koko 70-vuotisen kansakuntansa historian ajan, uskon, että monet juutalaiset – puhumattakaan arabiväestön tavallisista ihmisistä – ovat väsyneet kaikkiin taisteluihin ja tappamiseen ja menettäneet uskonsa ja tiensä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalan tarkoitukseen ja haluavat rauhaa – maallista rauhaa, huomautan – joka toivottavasti (toiveajattelua) lopettaa ikuisen konfliktin. On todella kummallista, kuinka lihallinen ja hengellinen vihollinen saa yliotteen. Katsokaa, kuinka LGBTQI-agenda on tulvinut yhteiskuntaan ja poliittiseen ja jopa uskonnolliseen keskusteluun (LGBTQ-ihmiset ovat lesboja, homoja, biseksuaaleja, transsukupuolisia, queer-ihmisiä tai sukupuolestaan epävarmoja.).

MIKÄÄN MAALLINEN RAUHANSOPIMUS EI VOI SAAVUTTAA SITÄ, MITÄ YKSI TODELLINEN JUMALA ON SUUNNITELLUT JA TARKOITTANUT HÄNEN KUNNIAANSA JA HÄNEN PYHÄN NIMENSÄ PYHITTÄMISEKSI. Se voi olla kuin laastari tai aspiriini – joita me kaikki arvostamme niiden väliaikaisen helpotuksen vuoksi – mutta se ei voi eikä tule parantamaan tautia tai estämään toista, pahempaa vaivaa. Kun rukoilet Jerusalemin rauhan puolesta, rauha, josta Daavid kirjoitti Jumalan Hengessä, on rauha, joka on peräisin Jumalalta, ei ihmiseltä. Herran Jeesuksen Kristuksen paluu tuo SEN rauhan, joka perustuu Jumalan vanhurskauteen. Tässä on kyse liittoon liittyvistä kysymyksistä, ei pelkästään poliittisista, taloudellisista, sotilaallisista tai sosiaalisista näkökohdista, kuten muissa sodan runtelemissa alueissa eri kansanryhmien keskuudessa. Tämän sivuuttaminen tai hylkääminen tarkoittaa koko juonen menettämistä. Koska me tunnustamme uskovamme taivaan ja maan Jumalaan ja myös siihen, mitä Hän sanoo, meitä kutsutaan ja odotetaan ottamaan profeetallinen ääni tässä asiassa, joka on Yeshua/Jeesus/Yasuan todistus, kutsumalla kaikki ihmiset kaikkialla parannukseen ja julistamalla pelastuksen evankeliumia ja Jumalan valtakuntaa. Muuten otamme vain humanistisen lähestymistavan ja liitymme muihin, jotka eivät tunne tai rakasta Herraa.

Jopa uuden kansallisvaltion lain säätäminen, jossa julistetaan Israel juutalaisten kansakunnaksi, aiheuttaa kohua paitsi täällä asuvien ja oleskelevien ei-juutalaisten keskuudessa myös israelilaisten juutalaisten ja ulkomailla asuvien juutalaisten keskuudessa. Tämä laki vain toistaa sen, mikä on ollut hyväksytty jo yli 100 vuotta sitten Balfourin julistuksessa ja kaikissa muissa ”kansainvälisen yhteisön” hyväksymissä laillisissa päätöksissä: juutalaisilla oli oikeus palata esi-isiensä maahan ja perustaa uudelleen kansakuntansa, samalla kun tunnustettiin muiden kansanryhmien kansalaisoikeudet ja vapaudet. Demokratia on olemassa, mutta pääministeri on juutalainen. Tämä ei eroa siitä, kun Israel oli kuningaskunta ja maassa asui myös muita Israelin heimoja sekä muita ei-juutalaisia. Kuningas kuitenkin piti olla Juudan heimosta. Yhdysvaltain perustuslaissa määrätään, että Yhdysvaltain presidentin on oltava syntynyt Yhdysvalloissa.

Raamattu tekee myös eron israelilaisten keskuudessa elävien ”muukalaisten” välillä: oli niitä, jotka halusivat olla osa kansakuntaa hyviä kansalaisia ja auttaa kansakuntaa menestymään, ja oli niitä, jotka olivat yksinkertaisesti ”ulkomaalaisia” ja uhkasivat kansakunnan hyvinvointia – joko uskonnollisesti tai poliittisesti. Laki antoi ”ystäville” suuremmat etuoikeudet ja oikeudet kuin niille, jotka eristäytyivät ja olivat jatkuva piikki lihassa.