Aikooko kansainvälinen yhteisö puuttua Iranin laittomaan rypäleammusten käyttöön?
Teheranin ja sen välikäsien Hizbollahin tahallinen kohdistaminen siviilialueille Israelissa ja muissa naapurimaissa rikkoo kaikkia humanitaarisia normeja ja on ehdottomasti kielletty.
Alan Baker 5. huhtikuuta 2026
(Jerusalemin turvallisuus- ja ulkoasiainkeskus) Iranin rypäleammusten käytöstä on tullut hallitseva piirre sen sodankäynnissä Israelia ja monia sen naapureita Persianlahden valtioissa vastaan.
Kansainvälinen oikeus ei kiellä rypäleammusten laillista käyttöä – se tunnustaa, että tällaisia ammuksia voidaan käyttää puhtaasti sotilaallisia kohteita, kuten sotilaslentokenttiä ja strategisia ja taktisia tukikohtia, vastaan. Valtiot, mukaan lukien Yhdysvallat ja Israel, käyttävät tällaisia aseita sotilaallisiin tarkoituksiin.
Niiden käyttö mielivaltaisella tavalla, joka voisi vaarantaa siviilejä ja siviilikohteita, on kuitenkin ehdottomasti kielletty ja rikkoo kansainvälistä humanitaarista oikeutta.
Iran ei ole vuoden 2010 Dublinin rypäleammuksia koskevan yleissopimuksen osapuoli, jossa 112 valtiota sitoutui olemaan koskaan käyttämättä tällaisia aseita. Mutta Iranin laajalle levinnyt ja mielivaltainen rypälepommien käyttö rikkoo selvästi kansainvälisiä humanitaarisia normeja.
Samoin shiialaisen terroristijärjestö Hizbollahin käyttämä ammus Libanonin alueelta rikkoo Libanonin sitoumuksia yleissopimuksen osapuolena olla sallimatta alueellaan olevien aseellisten ryhmien käyttää näitä aseita.
Tämän lisäksi Libanon on rikkonut Israelin kanssa vuonna 2024 tehdyn tulitaukosopimuksen ehtoja. Ranska ja Yhdysvallat ovat välittäneet ja valvoneet sopimusta, jolla se sitoutui estämään Hizbollahin ja kaikkien muiden aseellisten ryhmien toiminnan Israelia vastaan.
Ryppäammusten käyttöä säännellään Dublinissa 30. toukokuuta 2008 hyväksytyssä rypäleammuksia koskevassa yleissopimuksessa. Se tuli voimaan 1. elokuuta 2010.
Sopimuksen osapuolet ovat sitoutuneet pidättäytymään rypäleammusten käytöstä, kehittämisestä, tuotannosta, hankkimisesta, varastoinnista tai siirtämisestä kenellekään suoraan tai epäsuorasti.
Tällä hetkellä sopimuksen osapuolina on 112 valtiota, mukaan lukien Japani, Australia, Irak, Libanon, Kanada, useimmat eurooppalaiset ja… Palestiina, joka liittyi sopimukseen 2. tammikuuta 2015 ja julisti, ettei sillä ole rypäleaseita eikä sillä ole tällaisten aseiden uhreja.
Seitsemänkymmentäkolme valtiota ei ole yleissopimuksen osapuolia, mukaan lukien Yhdysvallat, Israel, Kiina, Venäjä, Saudi-Arabia, Qatar, Kuwait, Syyria, Intia, Pakistan, Turkki, Egypti, Marokko ja Iran.
Laillisuus
Toisessa johdannossaan yleissopimus pyrkii "lopettamaan rypäleammusten aiheuttaman kärsimyksen ja uhrit niiden käytön aikana, kun ne eivät toimi tarkoitetulla tavalla tai kun ne hylätään".
Vaikka yleissopimus ei sinänsä julista rypäleammuksia laittomiksi, yleissopimuksen osapuoliksi päättävät valtiot sitoutuvat kuitenkin pidättäytymään niiden käytöstä.
Sellaisenaan yleissopimus ei heijasta kansainvälistä tapaoikeutta, joka kieltää rypäleammusten käytön, kunhan niitä käytetään aseellisen konfliktin hyväksyttyjen normien mukaisesti ja ne on suunnattu laillisiin sotilaskohteisiin.
Yksi aseellisen konfliktin tärkeimmistä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden normeista on erottelun periaate, joka edellyttää hyökkääjältä eroa taistelijoiden ja ei-taistelijoiden välillä. Puhtaasti sotilaalliseen kohteeseen, kuten lentotukikohdan kiitotielle (ja vastaaviin kohteisiin), kohdistuvat rypäleammukset eivät ole ongelmallisia. Mutta kun niitä ammutaan useisiin kohteisiin, joissa taistelijat ja ei-taistelijat ovat lähellä toisiaan, eivätkä ammukset erotu toisistaan, niiden käyttö rikkoo kansainvälisen oikeuden erotteluperiaatetta.
Kuten yleissopimuksen johdannossa todetaan, rypäleammusten mielivaltainen käyttö kohteisiin, jotka eivät ole puhtaasti sotilaskohteita, aiheuttaa kärsimystä ja uhreja siviiliväestölle, mikä käy selvästi ilmi Iranin laajalle levinneestä tällaisten aseiden käytöstä Israelin siviiliväestökeskuksia sekä Iranin naapureita Persianlahden valtioissa vastaan.
Israel
Israel päätti olla liittymättä yleissopimukseen ja väitti, että rypäleammusten sotilaallinen hyöty on välttämätöntä Israelin välittömissä strategisissa ja taktisissa olosuhteissa ja että tällaisia ammuksia tarvitaan erityisten operatiivisten tarpeiden täyttämiseen alueellisia kohteita ja liikkuvia ohjuslaukaisimia vastaan sekä laajamittaisten tavanomaisten iskujen estämiseksi sen rajoilla. Tässä yhteydessä Israel on johdonmukaisesti julistanut, että sen tällaisten aseiden käyttö kohdistuu yksinomaan laillisiin sotilaskohteisiin eikä millään tavalla summittaisesti siviiliväestön vahingoittamiseen. Tämä kanta perustui siihen, että tällaisten aseiden käyttö, jos se kohdistuu yksinomaan laillisiin sotilaskohteisiin ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden edellyttämällä tavalla siviilien vahingoittamisen minimoimiseksi, ei riko kansainvälisen tavanomaisen oikeuden kieltoa käyttää summittaisia aseita. YK:n yleiskokous kehottaa vuosittain valtioita liittymään yleissopimukseen, viimeksi 2. joulukuuta 2024 annetussa päätöslauselmassa 79/58, jonka otsikko on "Ryhmäammuksia koskevan yleissopimuksen täytäntöönpano". Israel yleensä pidättäytyy äänestämästä tällaisista päätöslauselmista yhdessä Yhdysvaltojen, Iranin ja muiden kanssa. Venäjä äänesti vastaan. Kansalaisjärjestö Landmine and Cluster Munitions Monitorin mukaan, joka seuraa asiaankuuluvien kansainvälisten asiakirjojen noudattamista ja niiden noudattamista, Israel on kehittänyt, tuottanut, vienyt ja hankkinut rypäleammuksia ja isännöi Yhdysvaltain varastoja. Israelilla on lisenssisopimuksia tällaisten ammusten tuotannosta ja kokoamisesta Saksan, Sveitsin, Turkin, Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen kanssa.
Iran
Jatkuvien ja aiempien vihollisuuksien aikana Iran on ampunut summittaisesti ja tarkoituksella rypäleammuksia laajamittaisesti Israelin asuinalueita vastaan. Amnesty Internationalin mukaan Iranin ohjukset ampuvat kymmeniä pieniä räjähtäviä pommeja laajoille alueille, joskus useiden kilometrien matkalle, peittäen useita siviiliasutusalueita. Ne pommit, jotka eivät räjähdä, vaarantavat edelleen paikallisväestön, koska ne jäävät maahan vaarallisiksi räjähtämättömiksi ammuksiksi. Rypäleammusten mielivaltainen käyttö siviiliväestöä vastaan on ensi näkemältä vakava kansainvälisen humanitaarisen oikeuden tapasääntöjen rikkomus riippumatta siitä, onko valtio rypäleammuksia koskevan yleissopimuksen osapuoli vai ei, koska kansainvälinen tapaoikeus koskee kaikkia valtioita ja taistelevia ryhmiä aseellisissa konflikteissa. Viitaten Iranin tällaiseen mielivaltaiseen käyttöön Amnesty Internationalin tutkimus-, edunvalvonta-, politiikka- ja kampanjajohtaja Erika Guevara Rosas totesi heinäkuussa 2025: "Rypäleammukset ovat luonnostaan umpimähkäisiä aseita, joita ei saa koskaan käyttää. Käyttämällä tällaisia aseita asutuilla asuinalueilla tai niiden lähellä Iranin joukot vaaransivat siviilien hengen ja osoittivat selkeää piittaamattomuutta kansainvälistä humanitaarista oikeutta kohtaan. "Siviilit, erityisesti lapset, ovat suurimmassa vaarassa loukkaantua tai kuolla räjähtämättömien aliammusten vuoksi. Iranin joukkojen tahallinen tällaisten luonnostaan mielivaltaisten aseiden käyttö on räikeä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomus." ”Tavanomainen kansainvälinen humanitaarinen oikeus kieltää luonnostaan valikoimattomien aseiden käytön, ja mielivaltaisten iskujen käynnistäminen, jotka tappavat tai vahingoittavat siviilejä, on sotarikos.” Vaikka Iran ei olekaan yleissopimuksen osapuoli, kuten edellä todettiin, sen tahallinen, laaja ja mielivaltainen rypäleammusten käyttö Israelin siviilikohteisiin sekä muiden naapurimaiden siviilikohteisiin on selkeä ja vakava kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja kansainvälisen käytännön rikkomus, joka velvoittaa kaikki valtiot välttämään mielivaltaisia siviilikeskittymiin kohdistuvia ja niitä vaarantavia sotilaallisia toimia. Iranin rikkomusten valossa on olemassa kaikki oikeudelliset välttämättömyydet ja perustelut tehdä asianmukaisia valituksia kansainväliselle yhteisölle, sen instituutioille ja kansainväliselle medialle sekä toimittaa todisteita Iranin väärinkäytöksistä. Israelin olisi varmasti asianmukaista tehdä valitus YK:n turvallisuusneuvostolle ja kansainvälisille humanitaarisen avun valvontaelimille, vaikka mahdollisuudet niiden toiminnalle olisivatkin pienet.
Libanon
Hizbollahin Libanonin suvereenin alueen käyttö Israelin siviilialueiden pommittamiseen rypäleammuksilla on selkeä rikkomus Libanonin suvereenille velvoitteelle rypäleammuksia koskevan yleissopimuksen allekirjoittajana kieltää tällaisten ammusten käyttö omalta alueeltaan.
Lisäksi ratifioidessaan yleissopimuksen 5. marraskuuta 2010 Libanon tietoisesti hyväksyi yleissopimuksen johdanto-osan 12. kappaleessa olevan kehotuksen, jonka mukaan "valtion asevoimista erillisten aseellisten ryhmien ei missään olosuhteissa sallita harjoittaa mitään toimintaa, joka on kielletty tämän yleissopimuksen sopimusvaltiolta".
Ratifioidessaan yleissopimuksen Libanon liitti siihen julistuksen, jonka mukaan sillä ei ole rypäleammusten varastoja, ja hyväksyi velvoitteen varmistaa jäännösten raivaaminen alueeltaan toukokuuhun 2026 mennessä.
Kansalaisjärjestö Human Rights Watch oli aiemmin vahvistanut Hizbollahin käyttöön ottaneen Kiinassa valmistetun 122 mm:n Type-81-ohjuksen rypäleammuksilla. HRW dokumentoi kaksi tyypin 81 rypäleiskua, jotka tapahtuivat 25. heinäkuuta 2006 Israelin Magharin kaupungissa Galileassa.
18. lokakuuta 2006 julkaistussa lehdistötiedotteessa HRW totesi:
"Kansainvälinen humanitaarinen oikeus velvoittaa sotivat osapuolet erottamaan taistelijat ja siviilit toisistaan ja varmistamaan laillisiin sotilaskohteisiin hyökätessään, että hyökkäyksestä saatu sotilaallinen etu on suurempi kuin siviileille mahdollisesti aiheutunut vahinko. Hizbollah käynnisti rypäleiskuja, jotka olivat parhaimmillaankin umpimähkään katsomatta, eli ne rikkoivat erottelun periaatetta käyttämällä ohjaamattomia ja erittäin epätarkkoja rypäleammusten malleja asuttuja alueita vastaan. Pahimmillaan Hizbollah hyökkäsi näillä aseilla tahallaan siviilialueille."
Syyskuussa 2024 rypäleammusten koalitio varoitti rypäleammusten käytöstä kaikissa olosuhteissa Israelin ja Hizbollahin joukkojen välisen aseellisen konfliktin kärjistyessä Libanonissa. Rypäleammusten koalitio huomautti, että sosiaalisessa mediassa levinnyt valokuva, jonka väitettiin olleen Etelä-Libanonissa, näytti esittävän kaksikäyttöistä, parannettua tavanomaista ammusta, joka oli valmistettu Kiinassa.
Johtopäätelmä
Traagista kyllä, aseelliset konfliktit, joita käydään useimmilla alueilla nykytodellisuudessa, sekä käytettyjen aseiden edistyneet teknologiset ominaisuudet vaarantavat siviilejä luonteensa vuoksi.
Kansainvälinen humanitaarinen oikeus on perinteisesti pyrkinyt vähentämään siviileille aseellisissa konflikteissa aiheutuvaa vaaraa ja erityisesti kieltämään sotivia elementtejä, olivatpa ne valtioita tai terroristiryhmiä, kohdistamasta siviileihin ja siviiliväestökeskuksiin tahallisesti, harkitusti ja summittaisesti hyökkäyksiä. Tämän tarkoituksena on varmistaa, että hyökkäyksessä saavutettava sotilaallinen etu rajoittaa siviileille mahdollisesti aiheutuvaa vahinkoa.
Iranin ja sen edustajan Hizbollahin tahallinen, harkittu ja summittainen kohdistaminen Israelin siviilialueisiin sekä muiden naapurivaltioiden siviilialueisiin tarkoituksenaan kylvää pelkoa ja kauhua siviiliväestön keskuudessa ja siten saada sotilaallista etua siviiliväestön kustannuksella, rikkoo selvästi kaikkia humanitaarisia normeja ja on ehdottomasti kielletty.
Jää nähtäväksi, osoittaako kansainvälinen yhteisö hyökkääjien lepyttämisen ja tyynnyttämisen sekä kollektiivisen päänsä hiekkaan hautaamisen sijaan tarvittavaa poliittista rohkeutta, aitoa tahtoa ja käytännön kykyä puuttua tällaisiin ilkeämielisiin loukkauksiin määrätietoisesti, tuloksellisesti ja puolueettomasti.