Syyria: Kristityt paineen alla, kun Eurooppa rahoittaa vähemmistöjä sortavaa hallintoa
Lähi-idän asiantuntija ja Israel Today -lehden kirjeenvaihtaja Edy Cohen kertoo kristittyjen lisääntyvästä vainosta Syyriassa ja siitä, miten kansainväliset lupaukset uskonnollisten vähemmistöjen suojelemisesta ovat jääneet täyttämättä.
Edy Cohen 31.3.2026
Vähemmistöjen sorto Syyriassa jatkuu. Sen jälkeen kun alaviitit, druusit ja kurdit olivat jo joutuneet väkivallan uhreiksi, myös kristityt ovat nyt yhä useammin hyökkäysten kohteena. Ahmad al-Jolanin hallinto, joka pyrkii luomaan yksinomaan sunni-islamin mukaisen uskonnollisen järjestyksen, jatkaa sortopolitiikkaansa.
Yhdysvaltojen tuesta ja Euroopan taloudellisesta avusta huolimatta hallinto jatkaa vähemmistöjen tilanteen pahentamista – aiempien vakuutusten vastaisesti. Vain muutama päivä sitten, 27. maaliskuuta 2026, tapahtui jälleen vakava välikohtaus, joka korosti erityisesti kristittyjen yhteisön turvattomuutta.
Haman maakunnassa sijaitseva Suqaylabiyahin (Al-Skilabija) kaupunki – yksi Keski-Syyrian suurimmista kristillisistä kaupungeista – joutui hyökkäyksen kohteeksi aseistettujen miesten toimesta, jotka saapuivat ympäröivistä sunnimuslimikylistä, kuten Qalaat al-Madiqista. Hallituksen virallisen selostuksen mukaan tapaus alkoi paikallisena riitana, mutta se kehittyi nopeasti koordinoiduksi hyökkäykseksi: moottoripyörillä liikkuneet aseistetut miehet avasivat tulen koteihin, ryöstivät kauppoja, sytyttivät ajoneuvoja tuleen ja tuhosivat omaisuutta. Myös Neitsyt Marian patsas vaurioitui.
Silminnäkijät kuvailevat kuitenkin tapahtumien kulkua eri tavalla. Heidän mukaansa hallinnon kannattajat – sekä univormuissa että siviilivaatteissa – olivat kokoontuneet etukäteen ilmaisemaan tukensa alkoholin myynnin kieltämiselle, erityisesti kristittyjen toimesta. Nämä kokoontumiset seurasivat perjantairukouksia, joissa keskeisenä aiheena oli ”henkilökohtaiset vapaudet islamilaisesta näkökulmasta” – ja niihin liittyi kohdennettua yllytystä eri tavalla ajattelevia kohtaan.
Pian sen jälkeen tilanne kärjistyi. Aseistetut miehet hyökkäsivät kristittyjen asukkaiden kimppuun, tuhosivat kauppoja ja vahingoittivat yksityisomaisuutta. Uhrit kuvailivat tapahtumaa ”lyhyeksi mutta väkivaltaiseksi pogromiksi”, joka kesti useita tunteja.
Sosiaalisessa mediassa leviävät videot osoittavat, kuinka nopeasti väkivalta kärjistyi – alkuperäisistä kokoontumisista kohdennettuihin hyökkäyksiin kristittyjä instituutioita ja yrityksiä vastaan.
Alueelta levitetyt muut kuvat vahvistavat levottomuudet ja antavat suoran kuvan paikan päällä tapahtuneesta.
Lisäksi videomateriaali osoittaa uskonnollisten symbolien tahallista häpäisemistä, mukaan lukien ristin tuhoaminen Tartuksessa – teko, jonka monet kristityt kokevat erityisen huolestuttavana merkkinä.
Nämä kuvat eivät ole yksittäisiä tapauksia, vaan osa kehityskulkua, joka on ollut käynnissä jo viikkojen ajan.
Siirtymäkauden hallituksen turvallisuusjoukot puuttuivat lopulta asiaan, pidättivät useita epäiltyjä ja kuvailivat tapahtumaa ”rajoitetuksi paikalliseksi yhteenotoksi”. Kristittyjen keskuudessa tapahtuma kuitenkin laukaisi protestit. He vaativat suojelua ja vastuullisten johdonmukaista rankaisemista.
Vastauksena tähän useat kirkot Syyriassa – mukaan lukien kreikkalaiskatolinen katedraali Damaskoksessa – päättivät perua pääsiäisen ja palmusunnuntain julkiset juhlat. Jumalanpalvelukset pidettiin vain kirkkojen sisällä. Iloisen juhlan sijaan vallitsi pelko ja jännitys.
Tätä kehitystä oli jo ennakoitu. 15. maaliskuuta 2026 Damaskoksen kuvernööri antoi asetuksen nro 311, jolla säännellään alkoholin myyntiä. Asetus kieltää alkoholijuomien myynnin ravintoloissa, kahviloissa ja viihdepaikoissa koko kaupungin alueella – lukuun ottamatta kolmea pääasiassa kristittyjen asuttamaa kaupunginosaa: Bab Toumaa, Al-Qassaa ja Bab Sharqia.
Toimenpide koskee siis lähes yksinomaan kristittyjä ja vaikuttaa tarkoitukselliselta syrjinnältä. Virallisesti se perustellaan yleisen järjestyksen säilyttämisellä, mutta todellisuudessa se perustuu uskonnollisiin motiiveihin ja on ristiriidassa siirtymäkauden perustuslain lupausten kanssa, jotka takaavat tasa-arvon ja vapauden kaikille kansalaisille.
Suqaylabiyahin tapaus ei ole yksittäistapaus, vaan osa huolestuttavaa kehitystä Bashar al-Assadin kaatumisen jälkeen joulukuussa 2024. Al-Jolaniin, entiseen al-Qaidaan juurensa omaavan HTS-järjestön johtajaan, perustuva uusi johto oli alun perin luvannut suojella vähemmistöjä. Käytännössä uskonnollinen väkivalta, ryöstely ja kohdennettu pelottelu ovat kuitenkin lisääntymässä.
Syyrian kristitty väestö on supistunut dramaattisesti viime vuosina – noin kahdesta miljoonasta noin 300 000 ihmiseen. Väkivalta, taloudelliset paineet ja maastamuutto ovat kiihdyttäneet tätä kehitystä huomattavasti. Kristityt, jotka vuosisatojen ajan olivat vakiintunut osa syyrialaista yhteiskuntaa, joutuvat yhä useammin lähtemään kotimaastaan.
Viime kuukausien vakavimpiin tapahtumiin kuuluvat alaviittien joukkomurhat maaliskuussa 2025, terrori-isku Mar Eliasin kirkkoon Damaskoksessa saman vuoden kesäkuussa sekä väkivaltaiset yhteenotot druusien kanssa maan eteläosassa. Tämän lisäksi raportoidaan yhä useammin kirkkojen ryöstelyistä, uskonnollisten symbolien tuhoamisesta ja kristillisiin oppilaitoksiin kohdistuvista rajoituksista.
Syitä ei ole pelkästään maan yleisessä epävakaudessa. Uskonnollinen paine, kohdennettu kiihottaminen moskeijoissa ja sosiaalisessa mediassa sekä taloudelliset vaikeudet luovat ilmapiirin, jossa vähemmistöihin kohdistuvaa väkivaltaa rohkaistaan. Samalla jatkuva maastamuutto heikentää entisestään Syyrian historiallista kristillistä läsnäoloa.
Kansainväliset tahot, mukaan lukien kirkon edustajat ja järjestöt kuten Open Doors, varoittavat tilanteen edelleen kärjistymisestä ja vaativat suojelutoimenpiteitä kristittyjen väestönosan puolesta.
Tapahtumat tuovat esiin myös Euroopan roolin. Vaikka uuden Syyrian hallinnon edustajat ylläpitävät kansainvälisiä suhteita, kritiikki kasvaa siitä, että taloudellinen tuki jatkuu, vaikka vähemmistöjen tilanne heikkenee jatkuvasti.
Erityisesti viimeaikaisten tapahtumien valossa herää kysymys, kuinka kauan tämä kuilu poliittisten lupausten ja todellisuuden välillä voi vielä jatkua. Suqaylabiyahissa vain muutama päivä ennen pääsiäistä tapahtuneet hyökkäykset ovat symboli monien Syyrian kristittyjen kokemasta pelosta.
Ilman vakavaa kansainvälistä painostusta ja konkreettisia toimenpiteitä maalla on vaarana menettää lopullisesti yksi vanhimmista uskonnollisista yhteisöistään. Jäljelle jää karu totuus, että toive vapaammasta ja yhtenäisemmästä Syyriasta ei ole toistaiseksi toteutunut. Sen sijaan kasvaa vaara, että vähemmistöt jatkavat pakkomuuttoa väkivallan, pelon ja pakkomuuttamisen vuoksi.