”Tunsimme Teheranin kuin Jerusalemin”:
Kuinka Israel eliminoi Iranin korkeimman johtajan

Uuden raportin mukaan Israel kartoitti hiljaisuudessa Khamenein suojakuplan – hakkeroimalla liikennevalvontakameroita, kuuntelemalla matkapuhelinverkkoja sekä hyödyntämällä algoritmeja ja ihmislähteitä.

Israel Today -toimitus 3.3.2026

Financial Timesin yksityiskohtaisen selvityksen mukaan Iranin korkeimman johtajan ajatollah Ali Khamenein eliminointi ei ollut onnekas sattuma tai yhden yön operaatio. Se oli pitkän kampanjan huipentuma, joka koostui kärsivällisestä seurannasta, syvällisestä teknisestä tunkeutumisesta sekä sellaisesta rutiinien kartoittamisesta, joka muuttaa linnoitetun hallintojärjestelmän ennustettavaksi kokonaisuudeksi.

FT:n raportti – joka perustuu keskusteluihin israelilaisten ja amerikkalaisten virkamiesten kanssa – kuvaa vuosia kestänyttä tiedustelutoimintaa, joka keskittyi vähemmän itse Khameneihin kuin hänen ympärillään olevaan ekosysteemiin: kuljettajiin, henkivartijatiimeihin, työrytmeihin ja Teheranissa sijaitsevan, oletettavasti koskemattoman kompleksin fyysisiin ”tapoihin”.

Kaupunki muuttui anturiksi

Raportoinnin keskiössä on poikkeuksellinen väite: että lähes koko Teheranin liikenne- ja katukameraverkosto oli pidemmän aikaa hallinnassa, ja salattu kuvamateriaali reititettiin palvelimille Israeliin. Tämä mahdollisti kuvioiden tunnistamisen. Kun Khamenein henkivartijat ja kuljettajat liikkuivat, järjestelmä oppi.

FT:n lähteiden mukaan yksi kamerakulma osoittautui poikkeuksellisen arvokkaaksi – se paljasti, mihin turvallisuushenkilöstö pysäköi rutiininomaisesti yksityisautonsa, ja tarjosi päivittäisen ”vihjeen” tiukasti vartioidun alueen sisällä. Se oli tiedustelutietojen kulta-aarteita.

Samanaikaisesti Israelin tunkeutuminen iranilaisiin matkapuhelinverkkoihin tarjosi tiettävästi lisätietoa liikkumisesta ja paikasta.

Algoritmit, rutiinit ja ihmisen antama ”vihreä valo”

Artikkelissa kuvataan monimutkaisia algoritmeja, joita käytettiin valtavan raakamateriaalimassan käsittelyyn – osoitteiden, työvuorojen, työmatkareittien ja turvajärjestelyjen yhdistelemiseen, jotta saatiin luotua toimiva ”elämänrutiini” Iranin ylimmän johdon piiristä. Raportin mukaan tämän tiedustelukuvan kokosi Israelin ylistetty yksikkö 8200 yhdessä Mossadin hallinnoimien ihmislähteiden kanssa.

Saman raportin mukaan Yhdysvallat antoi vielä konkreettisemman panoksen: CIA:n ihmislähteen, joka pystyi vahvistamaan, että tietty lauantai-aamun kokous – johon Khamenei osallistui – sujui suunnitelmien mukaisesti.

Iskun ajankohta

Kuvattu operatiivinen logiikka on äärimmäisen yksinkertainen: estää varoitukset, lyhentää reaktioaikaa ja iskeä, kun kohde on vielä maanpinnan yläpuolella – tai ainakin kun sitä eivät vielä täysin suojaa syvemmät, vahvistetut kerrokset.

Estääkseen Khamenein turvapiiriä saamasta reaaliaikaisia hälytyksiä Israel häiritsi tiettävästi kokouspaikan lähellä sijaitsevia matkapuhelinantenneja, minkä seurauksena puhelimet näyttivät ”varattua” -merkkiä soittoyritysten aikana. Sitten, kun sijainti oli selvitetty, israelilaiset lentokoneet laukaisivat keskitetyn iskun – tiettävästi jopa 30 tarkkuusammusta – kokouspaikalle ja sen ympäristöön.

Reutersin raportti tapahtumasta kuvasi samankaltaisesti Yhdysvaltojen ja Israelin koordinoituja iskuja, jotka kohdistuivat Khamenein ja hänen korkeiden avustajiensa kokoukseen, korostaen tiedustelutietojen merkitystä ja toimien kiireellisyyttä ennen kuin pakenemisjärjestelyt ehtisivät käynnistyä.

Miksi ajoitus oli kaiken avain

Yksi strategisesti paljastavimmista seikoista Financial Timesin artikkelissa on kiireellisyyden taustalla oleva arvio: kun todellinen sota on alkanut, Iranin ylimpään johtoon on huomattavasti vaikeampi saada yhteyttä. Hallinto on harjoitellut ”katoamisprotokollia” – nopeaa siirtymistä ja vetäytymistä maanalaisiin bunkkereihin, jotka on suunniteltu kestämään sellaisia israelilaisia ammuksia, jotka voivat tuhota maanpäälliset kohteet.

Operaatio Roaring Lionin ensimmäisenä minuuttina tilanne oli ”nyt tai ei koskaan”.

Tämän dramaattisen kehityksen takana on hiljainen tosiasia, että Israel ei pelkästään ”löytänyt” Khameneita. Se tutki väsymättä hallintoa, jolla ei ollut aavistustakaan siitä, että sitä tarkkailtiin niin tarkasti – ja odotti sitten hetkeä, jolloin tämä tieto voitiin muuttaa tappavaksi toiminnaksi.

Iranin hallinto rakensi linnoituksen. Se ei kuitenkaan ottanut huomioon Israelin kykyä muuttaa se dataprobleemaksi, jonka sen parhaat kyberasiantuntijat pystyivät analysoimaan.