Kuningatar Ester ja karjuva leijona

Iranin korkein johtaja Ali Khamenei on kuollut. Se, mikä levisi kansainvälisten turvallisuusviranomaisten keskuudessa shokkina, on nyt vahvistettu virallisesti Iranin valtion televisiossa: hallinnon ideologinen keskus on kaatunut.

Aviel Schneider 1. maaliskuuta 2026

Viime lauantain varhain aamulla israelilaisten ja amerikkalaisten hävittäjien jyrinä rikkoi Teheranin hiljaisuuden. Kun Israel oli varmistanut Ali Khamenein tarkan sijainnin koskevan ”kultaisen tiedustelutiedon”, hänen asuinpaikkaansa ja piilopaikkaansa pommitettiin 30 tarkkuusohjattavalla pommilla. Tämä yhdistetty ilmaisku merkitsee terrorin aikakauden äkillistä loppua ja uutta toivoa Iranin kansalle sekä suurempaa turvallisuutta Israelille. Se oli hetki, jolloin moderni sotilasteknologia ja muinainen historia sulautuivat yhteen ennennäkemättömällä tarkkuudella.

Historia toistaa itseään siellä, missä se kulki yli kaksi vuosituhatta sitten. Kun Esterin kirjakäärö luetaan ympäri maailmaa, olemme jälleen kerran todistamassa radikaalia kohtalon käännettä, joka kääntää tilanteen nykyisten tuhoamissuunnitelmien vastaiseksi. Tämä yhdistetty ilmaisku ei ole pelkästään vastaus aggressioon, vaan se on fyysinen ilmentymä kuningatar Esterin ja Mordechain jo osoittamasta päättäväisyydestä Haamanin määräystä vastaan. Tulevina päivinä Esterin kirja luetaan synagoogissa, samalla kun Israelin sotilasstrategit tarkastelevat samaa maantieteellistä karttaa: muinaista Persiaa ja nykyistä Irania. Tämä ajallinen yhteneväisyys on paljon enemmän kuin pelkkä sattuma; se on poliittis-raamatullinen varoitus, joka osoittaa meille, kuinka ohut raja menneisyyden ja nykyisyyden välillä todella on.

Raamatun kertomuksessa Haaman ei ole pelkästään poliittinen vastustaja, vaan juutalaisille suunnatun eksistentiaalisen uhan ruumiillistuma. Hän ei pyrkinyt vain saamaan maata tai osoittamaan valtaansa, vaan halusi tuhota kokonaisen kansan. Kun tarkastelemme nykyistä Teheranin hallintoa, löydämme juuri tämän absoluuttisen tuhoamisvimman sen juutalaisvaltiota vastaan suunnatusta retoriikasta. Se on Amalekin henki – kompromisseja tuntematon viha, joka kieltää perustavanlaatuisesti toisen oikeuden olemassaoloon.

Mielenkiintoista on, että sodankäynnin luonne on samanlainen. Haman toimi kuninkaan varjossa ja käytti tämän sinettiä sekä laajaa byrokraattien ja provinssien verkostoa levittääkseen tappavaa määräystään. Myös nykyään näemme sodankäynnin muodon, jossa moderni Iran toimii terrorimiliisien verkoston kautta saartamaan Israelia ilman, että se aina esiintyy suoraan. Aivan kuten Haman lähetti sanansaattajansa kaikkiin maakuntiin levittämään vihaa juutalaisia kohtaan, Teheran käyttää moderneja ”sanansaattajiaan” – terrorimiliisejä, ohjuksia ja ideologioita – lietsoakseen levottomuutta modernia Israelia vastaan.

Periaate ”V’nahafoch Hu” (וְנַהֲפוֹךְ הוּא) – ”ja se kääntyi ympäri” – on keskeinen raamatullinen ja psykologinen motiivi purim-juhlassa ja Esterin kirjassa: kohtalon äkillinen kääntyminen. ”Päinvastoin tapahtui.” Se kuvaa radikaalia käännettä, jossa ilmeisen väistämätön negatiivinen kohtalo yhtäkkiä kääntyy positiiviseksi. Juuri sillä hetkellä, kun Haaman uskoi voittaneensa ja oli jo pystyttänyt hirsipuun juutalaiselle Mordechaille, tilanne kääntyi. Hänen oma ylimielisyytensä koitui hänen tuhoksi. Tämä käänne ei kuitenkaan tapahtunut itsestään, vaan se vaati Esterin rohkeutta nostaa äänensä ja Mordechain lujuutta kieltäytyä kumartamasta pahuutta.

Estherin kirjakäärö opettaa meille tänään, että näkyvän politiikan takana toimii usein piileviä voimia – olipa kyseessä sitten ihmisten rohkeus, teknologinen joustavuus tai providencen hiljainen ohjaus. Taistelu pelon ja toivon välillä, Hamanin pimeyden ja valaistuksen välillä, käydään uudelleen jokaisessa sukupolvessa. Purim muistuttaa meitä siitä, että jopa pimeimmässä uhassa on mahdollisuus pelastukseen, kun yhtenäisyys ja päättäväisyys korvaavat epätoivon.

Tästä syystä IDF:n esikuntapäällikkö Eyal Zamir viittasi puheessaan kansalle – ja ensisijaisesti sotilailleen – raamatulliseen kuningatar Esteriin: ”Estherin kirjakäärö opettaa meille, että vastuu kohtalostamme on ensisijaisesti omissa käsissämme – rohkeudessa, aloitteellisuudessa, yhtenäisyydessä ja halukkuudessa taistella oikeudestamme elää täällä vapaudessa ja rauhassa. Israelin puolustusvoimien sotilaat, upseerit ja komentajat, luotan teihin. Luotan taisteluhenkeen ja rohkeuteen, jotka ajavat teitä eteenpäin. Kantakaa mukananne esi-isiemme visio, tämän maan rakentajien pioneerihenki ja tämän maan puolustuksessa kaatuneiden sotilaidemme ja komentajiemme perintö. Menkää ja täyttäkää tehtävänne. Koko kansa seisoo takananne – voittoon asti.”

Raamatun kuningatar Esteriä voidaan verrata moderniin Mossadin agenttiin taistelussa Iranin hallintoa vastaan. Ester on tyypillinen esimerkki ”syvälle soluttautuneesta” agentista. Hän ei luottanut pelkästään ihmeisiin, vaan toimi aktiivisesti käyttäen rohkeutta, oveluutta ja suoraa pääsyä vallan keskukseen välttääkseen salaa olemassaolon uhkaavan vaaran. Juutalaisessa perinteessä tämä periaate tunnetaan nimellä Hester Panim – piilotetut kasvot – ja se muokkaa nykyään Israelin Mossadin DNA:ta. Aivan kuten Ester salasi identiteettinsä vuosien ajan Persian hovissa, israelilaiset agentit ovat toimineet Iranissa kuukausien ajan – kyberhyökkäyksillä, kuten hyökkäyksillä ydinlaitoksiin tai salaisiin arkistoihin kohdistuneilla näyttävin varkauksilla – estääkseen ”nykyaikaisten Haamanien” suunnitelmat.

Diplomatia toimii tässä Esterin ”vaatteena”: se käyttää varjoissa kerättyjä tiedustelutietoja valistamaan kansainvälistä yhteisöä – kuten aikoinaan kuningas Ahasveros – hallinnon todellisista aikeista ja luomaan kansainvälisiä liittoutumia. Tämä taistelu käydään siis kahden pilarin varassa: avoimen sotilaallisen lujuuden ja salaisen, tarkan soluttautumisen, joka usein heikentää vihollista ennen avoimen sodan puhkeamista. Estherin uskomus, ”jos minä kuolen, niin kuolen”, heijastaa niiden äärimmäistä uhrautuvaisuutta, jotka palvelevat salaa nykyään Israelin eristyneisyyden murtamiseksi. Käännekohta tässä strategiassa oli Iranin ydinarkiston näyttävä varkaus vuonna 2018. Pääsemällä käsiksi salaisiin asiakirjoihin Teheranin sydämessä Israel paljasti hallinnon petoksen kansainvälisen yhteisön silmien edessä.

Aivan kuten Haaman päätyi omaan hirsipuuhunsa, Ali Khamenein loppu merkitsee tänään jälleen yhden yrityksen epäonnistumista juutalaisen kansan tuhoamisessa. Silloin kuten nytkin, tuhoamissuunnitelma tuli pelastuksen syntymän hetki. Tämän pitäisi toimia selkeänä varoituksena kaikille Israelin vihollisille: kuka tahansa, joka yrittää tuhota tämän kansan olemassaolon, epäonnistuu lopulta voimaa vastaan, joka ylittää sotilaallisen voiman. Kuka tahansa, joka ryhtyy taisteluun Israelin kanssa, ryhtyy taisteluun jotain suurempaa vastaan – kohtaloa, joka pakottaa suunnan muuttumaan jokaisesta uhasta.