Ilman Teheranin rahaa terrorismi romahtaa

Arabimedian raportin mukaan alueen terroristijärjestöt ovat shokissa, sillä Iraniin kohdistuneet hyökkäykset ovat syösseet ne syvään talouskriisiin.

Aviel Schneider 5. maaliskuuta 2026

Yhdysvaltojen ja Israelin yhteiset ilmaiskujen Iranin turvallisuus- ja sotilasjohdolle ovat johtaneet lähes täydelliseen viestinnän katkeamiseen islamilaisen vallankumouskaartin (IRGC) virkamiesten ja palestiinalaisten terroristijärjestöjen, ennen kaikkea Hamasin ja Islamilaisen jihadin, johdon välillä. Yksityiskohdat tuntevat lähteet raportoivat, että viime lauantaina alkaneiden Israelin iskujen jälkeen yhteydet iranilaisten Quds-joukkojen upseereihin, jotka vuosien ajan ovat koordinoineet ”Palestiina-osastoa”, siirtäneet varoja ja kehittäneet yhteisiä operaatio- ja terrori-suunnitelmia Israelia vastaan, ovat katkenneet.

Arabimedioissa keskustellaan nyt avoimesti siitä, kuinka mullahien hallinnon kaatuminen olisi myös vakava isku palestiinalaiselle terrorismille. Teheranin shiialainen hallinto ei nimittäin yleensä rahoittanut sunnien terroristijärjestöjä – yhtä ratkaisevaa poikkeusta lukuun ottamatta: palestiinalaisia terroristijärjestöjä, ja tämä johtui ”rakkaudesta” Israelia kohtaan. Lopulta voi osoittautua todeksi se, mitä raamatun psalmisti osuvasti kuvaa: ”Joka kuopan kaivaa, se itse siihen lankeaa.”

Tätä taustaa vasten 7. lokakuuta 2023 tapahtunutta hyökkäystä voidaan jälkikäteen tulkita Yahya Sinwarin johtaman Hamasin johdon strategiseksi virhearvioinniksi. Hyökkäys Etelä-Israeliin oli ilmeisesti tarkoitettu sytyttämään alueellinen tulipalo ja aktivoimaan Iranin johdolla toimiva niin kutsuttu ”vastarinnan akseli”. Mutta koordinoidun toiminnan sijaan kehittyi dynamiikka, joka asetti Teheranin rakentaman koko terroriverkoston yhä suurempaan paineeseen ja lopulta toi sen romahduksen partaalle. Israelin massiiviset vastahyökkäykset ja keskeisten henkilöiden kohdennetut surmat ovat nyt vahingoittaneet vakavasti IRGC:n ja palestiinalaisten terroristiryhmien välisiä viestintä- ja rahoituskanavia. Juuri ne ryhmät, jotka ovat lähes täysin riippuvaisia Iranin tuesta, ovat siten joutuneet olemassaolokriisiin. Hamasin näkökulmasta hyökkäys voi siis jälkikäteen osoittautua poliittiseksi ja strategiseksi omaksi maaliksi – askeleeksi, joka ei vain aiheuttanut tuhoisaa israelilaista sotilaallista vastausta, vaan samalla ravisteli Iranin terroriverkoston ja nyt jopa mullah-hallinnon perustuksia, joista monet näistä palestiinalaisista terroristijärjestöistä ovat riippuvaisia.

Lontoossa julkaistavan saudiarabialaisen sanomalehden Asharq al-Awsatin mukaan on edelleen epäselvää, kuolivatko nämä avainhenkilöt iskuissa vai ovatko he siirtyneet maan alle noudattaakseen tiukkoja turvallisuusprotokollia. Varmaa on kuitenkin, että toisin kuin aiemmissa sodissa, tällä hetkellä ei lähetetä lainkaan salattuja viestejä. Raporttien mukaan Iran nimitti seuraajan Saeed Izadille (Hajj Ramadan), joka vastasi Quds-joukkojen palestiinalaisasioista ja joka surmattiin Israelin toimesta viime kesäkuussa. Lisäksi nimitettiin kaksi varahenkilöä ottamaan asiat hoitaakseen, jos myös uusi johtaja surmattaisiin. Nykyisessä tilanteessa kukaan heistä ei kuitenkaan ole ottanut yhteyttä Teheranin tukemiin palestiinalaisiin terroristijärjestöihin.

Tämän eristyneisyyden rinnalla taloudellinen hätätila on dramaattisesti pahentunut, sillä Iranin tuki oli jo vähentynyt merkittävästi viimeisten seitsemän kuukauden aikana. Pienemmät terroristiryhmät, kuten Islamilainen jihad, Kansan vastarintakomiteat ja al-Mujahideen-prikaatit, ovat vakavassa rahoituskriisissä ja kamppailevat jo nyt terroristien palkkojen maksamisen kanssa Gazan alueella sekä Juudean ja Samarian raamatullisessa sydämessä, mikä on ajanut jotkut organisaatiot taloudellisen romahduksen partaalle.

Vaikka Hamas on jonkin verran kestävämpi muiden tulonlähteiden ansiosta, raportti Libanonissa toimivan al-Quds-prikaatin komentajan Adham Adnan al-Othmanin kuolemasta korostaa verkoston haavoittuvuutta. Hän kuoli maanantaina Israelin iskussa, joka kohdistui Beirutin Dahiya-kaupunginosassa sijaitsevaan, turvalliseksi uskottuun Hizbollahin asuntoon. Nämä tapahtumat korostavat Irania vastaan suunnatun suoran kampanjan välittömiä ja tuhoisia vaikutuksia sen alueellisiin edustajiin.

Tavallaan tämä kehitys muistuttaa toistuvaista raamatullista motiivia: väkivalta palaa usein sen aloitteentekijöille. 7. lokakuuta tehty hyökkäys oli tarkoitettu vahvistamaan Israelin vihollisia ja sytyttämään alueellinen rintama juutalaisvaltiota vastaan. Yhä enemmän syntyy kuitenkin vaikutelma, että juuri tämä askel on horjuttanut Iranin rakentamaa terroriverkostoa ja siten heikentänyt juuri niitä voimia, joiden oli tarkoitus kukistaa Israel.

Suuri osa palestiinalaisista terroristijärjestöistä on riippuvaisia Iranin taloudellisesta, logistisesta ja operatiivisesta tuesta. Jos tämä tuki lakkaa tai rajoittuu merkittävästi Israelin sotilaallisten iskujen seurauksena Iranin rakenteisiin ja viestintäkanavien katkeamisen vuoksi, monet näistä ryhmistä joutuvat rakenteelliseen romahdukseen. Ilman säännöllistä iranilaista taloudellista tukea terroristien palkkojen maksaminen, aseiden hankkiminen, koulutus ja terroristien infrastruktuurin rakentaminen vaikeutuvat huomattavasti. Ilman rahaa, aseiden toimituksia ja strategista koordinointia monet näistä terroristijärjestöistä menettävät keskeisen osan toimintakyvystään. Tässä mielessä 7. lokakuuta tehty hyökkäys voi jälkikäteen osoittautua askeleeksi, joka ei vain provosoinut Israelin massiivista vastaiskua, vaan lopulta myös syöksi oman terroristiverkostonsa syvyyksiin.