Hei Eurooppa! Onko ketään kotona?

Kun Israel ja Yhdysvallat puolustavat länsimaisia raamatullisia arvoja päättäväisin toimin mullah-hallintoa vastaan, Eurooppa paljastaa historiallisen rohkeuden puutteen, joka johtuu pelosta omien lähiöidensä yhteiskunnallisten levottomuuksien vuoksi. Strategisen arvon dementian vaiheessa Bryssel ei tunnista, että Teheranin tuhoamisideologia ei uhkaa enää vain Israelia, vaan koko vapaan maailman perustuksia. Kun arabimaailma tunnistaa ajan merkit ja yhdistyy pahaa vastaan, epäröivä Eurooppa vaarantaa geopoliittisen merkityksettömyytensä moraalisella itsetyytyväisyydellä ja pettää siten omat juurensa.

Eurooppa on syvästi jakautunut Israelin, Yhdysvaltojen ja Iranin välisen sodan edessä. Tuosta sapattiaamusta lähtien Euroopan valtiot ovat turhaan pyrkineet yhteiseen linjaan. Jotkut hallitukset tuomitsevat Teheranin jyrkästi, toiset taas kritisoivat ensisijaisesti Washingtonia ja Jerusalemia ja vaativat välitöntä tilanteen rauhoittamista. Espanjan pääministeri Pedro Sánchez on virallisesti torjunut Yhdysvaltojen ja Israelin ”yksipuolisen sotilaallisen toiminnan” Irania vastaan. Hän kuvaili sitä vaaralliseksi eskaloitumiseksi ja korosti välittömän tilanteen rauhoittamisen sekä kansainvälisen oikeuden noudattamisen tarvetta. Myös Ranskan presidentti Emmanuel Macron kritisoi Israelin ja Yhdysvaltojen ilmaiskuja Iraniin: ”Ranska ei harkinnut tällaista eikä ollut mukana siinä, eivätkä myöskään alueen valtiot tai kumppanimme.” EU:n koneisto itsessään on edelleen suurelta osin merkityksetön ja rajoittuu varovaisiin vetoomuksiin diplomatian, vuoropuhelun ja kansainvälisen oikeuden noudattamisen puolesta.

Aluksi Ranska ja Iso-Britannia tukivat Iranin hyökkäyksen kohteeksi joutuneita Persianlahden valtioita. Vasta myöhemmin molemmat maat antoivat yhdessä Saksan kanssa terävämmän lausunnon, jossa ne tuomitsivat Iranin ”syrjimättömät hyökkäykset” kaikkia alueen valtioita, Israel mukaan lukien, kohtaan. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun Kypros oli joutunut hyökkäyksen kohteeksi. Samalla EU:n johto ja presidentti Macron varoittivat globaalista vaarasta, kehottivat neuvottelujen jatkamista ja viittasivat Iranin protestien julmaan tukahduttamiseen. Ranska korosti myös halukkuuttaan käyttää sotilaallisia keinoja Persianlahden kumppaneidensa suojelemiseksi, mutta ei Israelin. Ison-Britannian pääministeri Keir Starmer vahvisti tukensa liittolaisille Lähi-idässä, mutta teki selväksi, että Lontoo ei ole mukana nykyisissä hyökkäyksissä. Saksan liittokansleri Friedrich Merz liittyi kolmen Euroopan suurvallan yhteiseen julkilausumaan vasta illalla ja kehotti myöhemmin Teheranin mullah-hallintoa lopettamaan ohjusiskut Israeliin.

Mutta rehellisesti sanottuna, missä Eurooppa on tässä koko kampanjassa? Eivätkö Euroopan hallitukset todella ymmärrä, kuka on pahis ja kuka hyvä tyyppi tässä koko pelissä? Onko kaikki todella vain politiikkaa ja taloutta, vai ovatko Euroopan hallitukset todella menettäneet rohkeutensa taistella arvoistaan? Vai onko Eurooppa todella menettänyt, unohtanut tai piilottanut kaikki arvonsa, koska se haluaa olla kohtelias ja liberaali isäntä muslimivieraille?

Kaksi viikkoa sitten Israelin johtavan ase- ja aseteollisuusyrityksen Rafael puheenjohtaja Yuval Steinitz kertoi Globes-lehdelle, että hän ei olisi yllättynyt, jos Iran vastaisi ohjusiskuilla Euroopan pääkaupunkeihin. Teheran on itse ilmoittanut, että sota voi laajentua alueelliseksi tai jopa globaaliksi konfliktiksi. Teheran on nyt ampunut ballistisia ohjuksia ja risteilyohjuksia kahdeksaan maahan, mukaan lukien Kypros.

Wall Street Journalin mukaan Teheran on laskenut, että hyökkäykset Persianlahden maihin, joilla on suuri vaikutusvalta Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpiin, painostaisivat Washingtonia ja Israelia lopettamaan eskalaation nopeasti. Mutta tämä strategia on romahtamassa. Persianlahden valtiot, jotka ovat pääosin sunni-muslimeja ja ovat tähän asti pyrkineet neutraaliuteen, ovat syvästi järkyttyneitä ja yhä vakuuttuneempia siitä, että Iranin hallintoa on vastustettava päättäväisesti. Vallitseva mielipide on, että Iran ei saa jäädä rankaisematta naapureihinsa kohdistuneiden massiivisten hyökkäysten jälkeen.

Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa ja muissa hyökkäysten kohteeksi joutuneissa maissa vallitsee suuri viha. Yksi arabiemiirikuntien korkea-arvoinen edustaja kertoi KAN:lle, että he kestävät hyökkäykset ja tulevat kriisistä entistä vahvempina; Iranin käyttäytyminen on ”puhdasta hulluutta ja johtajuuden puutetta”. Toinen hyökkäyksen kohteeksi joutuneen arabimaan korkea-arvoinen edustaja korosti, että Teheran on tehnyt ”vakavan virheen”, sillä hyökkäykset ovat lähentäneet sunni-Persianlahden maita Israeliin sen sijaan, että ne olisivat pelottaneet niitä.

Teheranin yritys esittää hyökkäykset iskuina amerikkalaisia kohteita vastaan ei ole uskottava Persianlahdella. Saudiarabian kuninkaallisen perheen jäsen oli jo ennen Israelin ja Yhdysvaltojen vastaiskua varoittanut, että Saudi-Arabia joutuisi itse puuttumaan asiaan vakavan hyökkäyksen sattuessa eikä voisi enää jäädä sivustakatsojaksi. Iranin laskelma luoda painetta eskaloimalla on siis kääntynyt itseään vastaan ja eristänyt Teheranin arabimaailmassa enemmän kuin koskaan ennen. Washington Postin mukaan Israelin pääministeri Benjamin Netanyahu ei ollut ainoa, joka kehotti Trumpia hyökkäämään Iraniin, vaan myös Saudi-Arabian kruununprinssi Mohammed bin Salman, jonka maa oli virallisesti vaatinut diplomaattista ratkaisua.

Jos mullahien hallinto todella kaatuu Israelin ja Yhdysvaltojen päättäväisten toimien seurauksena, kuten toivon, Euroopan hallitukset joutuvat vihdoin ottamaan vastuun teoistaan ja miettimään koko politiikkaansa perusteellisesti uudelleen. On nimittäin mahdotonta välttää vaikutelmaa, että osa eurooppalaisesta päätöksenteosta on estynyt niiden rajojen sisällä kasvavan muslimiväestön vuoksi, mikä rajoittaa poliittista toimintavapautta. Jälleen kerran Israel osoittaa rohkeutensa; yhdessä amerikkalaisten kanssa se ottaa riskejä luodakseen turvallisemman maailman, kun taas Eurooppa enimmäkseen epäröi.

Juuri eilen Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen vaati tehokkaasti sosiaalisen median viestissä poliittista muutosta Iranissa. Hän varoitti todellisesta vaarasta tilanteen eskaloitumisesta ja totesi, että Iran tarvitsee kiireellisesti ”uskottavan muutoksen”, joka mahdollistaa vakauden ja raivaa tien kestävälle ratkaisulle. Tätä varten Iranin sotilas- ja ohjusohjelma on lopetettava ja alueen destabilisointitoimet on saatava päätökseen.

Rehellisesti Avielin kanssa – Hei Eurooppa! Onko ketään kotona?

Kun maailmanhistoria koputtaa, eikä kukaan avaa ovea.