Israel suojelee vihollisiaan ja maailma rankaisee siitä

Greta Thunbergin osallistuminen Gazaan suuntautuvaan Global Sumud -flotillaan on saanut kansainvälisen huomion. Ei siksi, että se toisi ratkaisuja, vaan siksi, että se on jälleen yksi esimerkki siitä, kuinka aktivismi voi muuttua performatiiviseksi moraaliposeeraukseksi, joka sivuuttaa todellisuuden.

Thunbergin ja hänen kumppaneidensa purjehdus ei ole aito humanitaarinen operaatio, vaan poliittinen ele, joka tukee aluetta, jota hallitsee terroristijärjestö Hamas.

Israelin suunnitelma pidättää aktivistit “terroristitasoisissa olosuhteissa” ei ole kosto vaan turvallisuustoimi, joka vastaa siihen, että Gazan saarto yritetään jälleen kerran murtaa. Gazan saarto ei ole mikään Israelin pahantahtoinen päähänpisto vaan sen tarkoitus on estää aseiden kuljetus ja Hamasin vahvistuminen.

Keskustelussa sivuutetaan se, mikä ei saisi koskaan unohtua: Israel ei ole vain puolustautuva valtio, se on valtio, joka tekee enemmän vihollistensa siviilien suojelemiseksi kuin mikään muu maa maailmassa. Tämä ei ole mielipide, vaan dokumentoitu tosiasia.

Israel on sodan keskellä jatkanut Gazasta evakuoitujen siviilien hoitamista omissa sairaaloissaan. Lapsia, syöpäpotilaita ja haavoittuneita on kuljetettu rajan yli, ja heitä on hoidettu israelilaisten verovaroilla. Israel on toimittanut Gazaan ruokaa, vettä ja lääkkeitä, sellaiset määrät, jotka ylittävät alueen faktuaaliset siviilitarpeet 2,5-kertaisesti kalorimäärässä mitattuna.

Hamas ei kuitenkaan jaa tätä apua gazalaisille ilmaiseksi, kuten olisi tarkoitus. Se ryöstää, varastoi tunneleihin ja myy mustassa pörssissä jopa 20-kertaisella hinnalla. Tavallisilla gazalaisilla ei ole varaa ostaa tätä ruokaa, ja monet joutuvat vaihtamaan omaisuuttaan tai lääkkeitä saadakseen edes leipää.

Israel on käyttänyt miljoonia lentolehtisiä, tekstiviestejä, puheluita ja koputuspommeja (roof knocking techniques) varoittaakseen siviilejä tulevista iskuista. Nämä ovat toimenpiteitä, joita mikään muu valtio ei ole sodankäynnin historiassa toteuttanut vihollisen alueella.

IDF on jopa keskeyttänyt iskuja sekunteja ennen toteutusta, kun siviilejä on havaittu kohteessa. Se on vienyt ruokaa, lääketieteellistä teknologiaa ja lääkäreitä sairaaloihin, joita Hamas käyttää komentokeskuksina.

IDF:n toiminta on täysin ainutlaatuinen moraalinen valinta, mikä itse asiassa heikentää Israelin strategista etua. Se on kuitenkin tapa, jolla sivistysvaltio yrittää parhaansa mukaan suojella vihollisalueen siviilejä, vaikka vihollinen piiloutuu heidän keskelleen.

Kaikesta tästä huolimatta kansainvälinen yhteisö, erityisesti YK:n muslimienemmistöisten ja autoritaaristen valtioiden blokki, tuomitsee Israelin. Se ei vaadi Hamasia lopettamaan siviilien käyttämistä suojakilpinä. Se ei vaadi Gazan terroristihallintoa vapauttamaan panttivangit ja luovuttamaan ruokaa kansalle ilmaiseksi. Se ei vaadi Thunbergin kaltaisia aktivisteja ottamaan kantaa uiguurien, jemeniläisten, sudanilaisten, syyrialaisten tai ukrainalaisten puolesta. Se vaatii vain yhtä: että Israel pidättäytyy puolustautumasta.

Täysin moraalittomasta kansainvälisestä painostuksesta huolimatta Israelin täytyy toimia. Se ei voi unohtaa historiaansa, karkotuksia, pogromeja, holokaustia ja vuosituhansia jatkunutta uhkaa. Israel ei voi unohtaa lokakuun 7. päivää, jolloin sen kansalaisia murhattiin, raiskattiin ja otettiin panttivangeiksi. Se ei voi unohtaa, että sen rajojen takana on järjestöjä, jotka eivät halua rauhaa vaan sen tuhoa.

Greta Thunbergin & co. purjehdus on suoraan sanottuna Israel-vastaista hölynpölyä. Se on absurdi symbolinen ele, joka sivuuttaa todellisuuden. Israelin toimet eivät ole täydellisiä, mutta ne ovat ainutlaatuisia siinä, kuinka paljon ne pyrkivät suojelemaan vihollisen siviilejä sodan keskellä. Ja jos maailma ei kykene näkemään sitä, se ei ole Israelin syy vaan kansainvälisen yhteisön suunnaton häpeä.

Olisi aika lopettaa aktivismin romantisointi ja mediahuomion antaminen Greta Thunbergin kaltaisille ideologisille toimijoille. Nyt on aika todeta, että aito eettinen toiminta ei ole huutoa megafoniin tai lippujen liehutusta, vaan oikeasti vaikeita strategisisa, taktisia ja moraalisia päätöksiä. Sellaisia, joita tehdään, kun kukaan ei katso. Israel tekee niitä joka päivä ja ansaitsisi maailman kunnioituksen.