Vuoden 1911 tietosanakirjan PALESTINE-artikkeli

Vuoden 1911 tietosanakirjan PALESTINE-artikkelissa todetaan, että kyseessä ei ole maa vaan epätarkasti määritelty alue.

Narratiivin takaisin ottaminen.

Palestiina on alue, ei arabikansallisuus, se ei ole arabiankielinen sana, vaan se on vääristymä sanasta, joka tarkoittaa filistealaista (ironisesti tarkoittaen hyökkääjää). Palestiinalaista arabikuningaskuntaa, valtiota tai poliittista kokonaisuutta ei ole koskaan ollut, ennen kuin Israel loi sen osana sopimusta Arafatin kanssa.

Palestiinalaisten kansakunta on huijausta, johon yksikään sitä tukeva arabivaltio ei usko, kuten ne itse osoittivat liittäessään tai hallitessaan maata, josta tuli niin sanotut ” miehitetyt alueet”, termi, jota ne alkoivat käyttää vasta, kun Israel valloitti sen takaisin kuuden päivän sodassa vuonna 1967.

Yli kahden vuosikymmenen ajan palestiinalaisvaltiota ei koskaan perustettu, kun Juudea, Samaria ja Gaza olivat Egyptin ja Jordanian hallussa. Vasta kahden suuren sotilaallisen tappion jälkeen, jotka saivat arabivallat luopumaan tulevista sodista Israelin kanssa, ne päättivät tukea tätä myyttiä.

Suomennos:

PALESTINA, maantieteellinen nimi, jota käytetään melko väljästi. Etymologisesti tarkasti ottaen sen pitäisi viitata yksinomaan kapeaan rannikkokaistaleeseen, jota filistealaiset aikoinaan asuttivat ja jonka nimestä se on peräisin. Sitä käytetään kuitenkin yleisesti nimityksenä alueelle, joka Vanhan testamentin mukaan kuuluu pakkosiirtolaisuuden edeltäneiden heprealaisten perintömaaksi; siten voidaan sanoa, että se tarkoittaa yleisesti ottaen Syyrian provinssin eteläistä kolmannesta osaa. Lukuun ottamatta länsiosaa, jossa maa rajautuu Välimereen, tämän alueen rajaa ei voida merkitä kartalle tarkkana viivana. Ottomaanien valtakunnan hallinnassa olevat nykyiset aluejaot eivät ole missään nimessä samat kuin antiikin ajan aluejaot, eivätkä ne siten tarjoa rajaa, jolla Palestiina voitaisiin erottaa tarkasti muusta Syyriasta pohjoisessa tai Siinain ja Arabian aavikoista etelässä ja idässä. Myöskään muinaisten rajojen kirjaukset eivät ole riittävän täydellisiä ja tarkkoja, jotta maan rajat voitaisiin määrittää täysin. Jopa edellä mainittu sopimus on epätarkka: se sisältää filistealaisten alueen, jonka heprealaiset vaativat mutta johon he eivät koskaan asettuneet, ja sulkee pois Num. xxxiv:ssä heprealaisten omistukseksi vaaditun suuren alueen ulommat osat (”Egyptin joesta” Hamathiin).