Rikkoiko Israel kansainvälisiä normeja, kun se kohdisti iskunsa Hamasin johtajiin Dohassa?

Kriitikot väittävät, että Israelin isku Hamasin johtajia vastaan Qatarissa oli laiton suvereniteetin loukkaus. Todellisuudessa kansainväliset ennakkotapaukset ja tosiasiat osoittavat toisin.

Hamasin johtajat Dohassa eivät olleet viattomia poliitikkoja. He olivat Yhdysvaltojen terroristijärjestöksi luokitteleman ryhmän komentajia, jotka olivat suoraan vastuussa 7. lokakuuta 2023 tapahtuneesta verilöylystä, jossa murhattiin yli 1 200 israelilaista, mukaan lukien yli 40 amerikkalaista, siepattiin 251 panttivankia ja samana viikolla kuin Dohan isku, tapettiin kuusi israelilaista lisää Jerusalemissa (”Hamas claims responsibility for Monday’s deadly Jerusalem shooting”, Reuters, 9. syyskuuta 2025). Kun 48 panttivankia oli edelleen vankeudessa, Israelin lupaus etsiä kaikki tekijät ei ollut pelkkää retoriikkaa, vaan politiikkaa.

Qatar suojeli vuosien ajan Hamasin johtajia viiden tähden hotelleissa ja antoi heille pääsyn 11 miljardin dollarin sotakassaan, kun heidän agenttinsa Gazassa käyttivät siviilejä ihmiskilpinä. Israelin viesti on selvä: terrorin järjestäjät eivät enää nauti koskemattomuudesta. Kuten pääministeri Benjamin Netanyahu totesi: ”Ajat, jolloin terrorijohtajat nauttivat koskemattomuudesta missä tahansa, ovat ohi” (”Hamas in Qatar was fair game — and Israel’s strike there can hasten an end to the Gaza war”, New York Post, 10. syyskuuta 2025).

Kansainvälinen oikeus tunnustaa nimenomaisesti oikeuden puolustautua terroristeja vastaan. Yhdysvallat ja sen liittolaiset ovat jo kauan sitten luoneet ennakkotapauksen: Osama bin Ladenin tappaminen Pakistanissa, Qassem Soleimanin tappaminen Irakissa, ISIS-johtajien tappaminen Syyriassa ja lukemattomien terroristien tappaminen Yhdysvaltain drone-iskuilla Sudanista Afganistaniin. Ranska on toteuttanut vastaavia iskuja Malissa. Britit ovat kohdistaneet iskuja ISIS:n ja al-Qaidan johtajiin Irakissa, Syyriassa ja Jemenissä. Jos nämä iskut hyväksytään laillisiksi, olisi tekopyhää syyttää Israelia kansansa puolustamisesta. Qatarin kieltäytyminen karkottamasta Hamasia tarkoitti, että se otti riskin tällaisesta operaatiosta (Shoshana Bryen, ”Liberation Day Postponed”, Jewish Policy Center, 10. syyskuuta 2025).

Netanyahu toi oikeutetusti esiin kaksinaismoraalin: ”Me jahtasimme 7. lokakuuta tapahtuneen verilöylyn takana olleita terroristien johtajia. Teimme sen Qatarissa, joka tarjoaa turvapaikan, suojelee terroristeja, rahoittaa Hamasia, antaa terroristijohtajilleen ylellisiä huviloita ja tarjoaa heille kaiken. Teimme siis täsmälleen samoin kuin Yhdysvallat, kun se ajoi takaa al-Qaidan terroristeja Afganistanissa ja kun se tappoi Osama bin Ladenin Pakistanissa” (”Pääministeri Netanyahu: ”Sanon Qatarille ja kaikille maille, jotka antavat turvapaikan terroristeille: joko karkotatte heidät tai saatte heidät oikeuden eteen. Jos ette tee sitä, me teemme sen”, pääministerin kanslia, 11. syyskuuta 2025).

Qatarin valitukset siitä, että se on kohteena, osoittivat röyhkeyttä, sillä se ei tuntenut minkäänlaista pakkoa rahoittaa Hamasin hyökkäyksiä suvereenia Israelin valtiota vastaan. ”Valtio ei voi tukea terroristeja ja odottaa samalla vapautusta seurauksista”, totesi egyptiläinen tutkija Dalia Ziada. ”Jos Qatar mahdollistaa Hamasin hyökkäyksen naapurivaltioon, Israel laajentaa taistelukentän väistämättä Qatariin” (Dalia Ziada, ”From Mediator to Target: Qatar’s Gamble with Hamas Backfires”, Jerusalem Center for Security and Foreign Affairs, 11. syyskuuta 2025).

Kriitikot kyseenalaistivat myös iskun ajoituksen, koska Hamasin virkamiehet Dohassa olivat näennäisesti keskustelemassa Yhdysvaltojen tulitaukosuunnitelmasta. Todellisuudessa Hamas oli hylännyt viimeisimmän tarjouksen, kuten kaikki aiemmatkin. Israel uskoi neuvottelujen päätyneen umpikujaan. Gazan tuhosta kaukana ylellisessä kuplassa elävät johtajat eivät olleet minkäänlaisen paineen alla tehdä kompromisseja. Isku mursi heidän koskemattomuuden illuusion ja muistutti heitä siitä, että neuvottelut eivät voi onnistua, kun he ovat immuuneja seurauksille.

Jopa presidentti Trump, vaikka hän oli levoton iskun sijainnista, myönsi, että ”Gazan asukkaiden kurjuudesta hyötyneen Hamasin eliminoiminen on arvokas tavoite” (@realDonaldTrump, 9. syyskuuta 2025; David Jablinowitz, ”Valkoisen talon ’diplomaattinen tanssi’ reagoidessaan Dohan iskuun – mielipide”, Jerusalem Post, 11. syyskuuta 2025). Senaatin johtajat olivat yksiselitteisiä: Israelilla oli täysi oikeus iskeä terroristeihin ”riippumatta siitä, missä he ovat” (Marc Rod, Emily Jacobs, ”Senaatin republikaanit käsittelevät erimielisyyksiä Valkoisen talon kanssa Israelin Dohan iskusta”, Jewish Insider, 10. syyskuuta 2025).

”Israel osoittaa aikomuksensa; että olemme vakavissamme sanoissamme – Hamasin täydellinen eliminointi. Ja todisteena siitä on, että emme pelkää tehdä jotain, mitä emme ole melkein koskaan ennen tehneet, ja ottaa vastuuta ilmaiskuista maata kohtaan, jota ei ole määritelty vihollisvaltioksi”, selitti Oded Ailam, Mossadin terrorisminvastaisen osaston entinen johtaja. Hän lisäsi, että Israel lähetti myös viestin sieppaajille: ”jos vahingoitatte panttivankeja, kohtalonne on samanlainen kuin ulkomailla eliminoitujen kohtalo. Toisin sanoen, teillä ei ole paikkaa, minne piiloutua” (Yaakov Lappin, ”Hamasin johto ulkomailla ’estää kompromissin’”, JNS, 9. syyskuuta 2025).

Israel toimi sen luontaisen itsepuolustusoikeuden puitteissa. Dohan isku ei suinkaan rikkonut kansainvälisiä normeja, vaan vahvisti keskeisen periaatteen: valtiot, jotka antavat turvapaikan terroristeille, tekevät niin omalla vastuullaan, eikä yksikään terrorijohtaja voi odottaa jäävänsä rankaisematta missään.