Äänestivätkö kansanmurhan tutkijat, että Israel oli syyllistynyt kansanmurhaan?

Mediassa julkaistiin otsikoita, joissa kerrottiin, että Kansainvälinen kansanmurhan tutkijoiden yhdistys (IAGS) – jota mainostettiin ”maailman johtavana kansanmurhan asiantuntijana” – oli äänestänyt ylivoimaisella enemmistöllä Israelin syylliseksi kansanmurhaan Gazassa. Mutta tämä ei ollut asiantuntijayhteisön asiallinen arvio. Se oli aktivistien kaappaaman huijausprosessin tulos, joka perustui vääristettyyn lakiin, valikoituihin tosiseikkoihin ja akateemisen legitimiteetin verhoon (”Another Reason Not to Trust the ‘Experts’”, Free Press, 3.9.2025).

Ensinnäkin IAGS:n jäsenyys ei ole rajoitettu tunnustettuihin akateemikoihin tai kansanmurhan asiantuntijoihin. Kuka tahansa, jolla on luottokortti ja 30 dollaria, voi liittyä järjestöön ja kutsua itseään ”kansanmurhan tutkijaksi”. Tutkimukset paljastivat, että ryhmä hyväksyi jäseniksi henkilöitä, joilla ei ollut minkäänlaisia pätevyyksiä, aina nimettömistä aktivisteista parodia-tileihin. Kun Israelia kannattavat osallistujat paljastivat tämän puutteellisen jäsenvalinnan, IAGS sulki nopeasti jäsenyyssivunsa ja piilotti jäsenluettelonsa julkisuudelta (Simon Plosker, ”30 dollaria ja sinusta voi tulla kansanmurhan tutkija”, HonestReporting, 3.9.2025).

Toiseksi äänestys oli tilastollinen harha. Noin 500 jäsenestä vain 28 % äänesti. Heistä 86 % kannatti päätöslauselmaa. Tämä tarkoittaa, että vain 108 henkilöä – alle viidesosa jäsenistä – kannatti kansanmurhasyytettä. Silti BBC:stä Washington Postiin ulottuvat tiedotusvälineet raportoivat velvollisuudentuntoisesti, että ”lähes 90 % kansanmurhan tutkijoista” kannatti väitettä, ikään kuin se olisi edustava konsensus.

Kolmanneksi päätöslauselma itsessään rikkoi kansainvälisen oikeuden normeja. Kansanmurhan vastainen yleissopimus edellyttää ”erityistä aikomusta” tuhota kokonaan tai osittain suojeltu ryhmä. Siviilien kuolemat sodassa, niin traagisia kuin ne ovatkin, eivät todista kansanmurhan aikomusta, jos sotilaallinen tavoite on muu – kuten Kansainvälinen tuomioistuin on vahvistanut. Israelin tavoitteena on poistaa Hamasin uhka, ei tuhota palestiinalaisia. IAGS:n päätöslauselma pyyhki pois tämän oikeudellisen eron ja korvasi lain retoriikalla (Menachem Rosensaft, ”Why the genocide resolution is fundamentally flawed”, Times of Israel, 5.9.2025).

Neljänneksi lausunto jätti Hamasin lähes kokonaan huomiotta. 
Yhtä ohimenevää mainintaa 7. lokakuuta lukuun ottamatta päätöslauselmassa jätettiin huomiotta Hamasin israelilaisiin kohdistamat julmuudet, sen siviilien käyttö ihmiskilpinä, aseiden sijoittaminen sairaaloihin ja kouluihin sekä humanitaarisen avun estäminen. Poistamalla Hamas kertomuksesta päätöslauselma esitti Israelin näennäisesti konfliktin hyökkääjänä (Robert Satloff, ”A Charade in Academic Garb”, Washington Institute, 2. syyskuuta 2025).

Viidenneksi päätöslauselma nojautui vahvasti epäluotettaviin tai puolueellisiin lähteisiin. Se siteerasi raportteja antisemitismin tai Israelin vastaisen puolueellisuuden tunnetuilta YK:n virkamiehiltä, kuten Francesca Albaneselta ja Navi Pillaylta, ja liioitteli syytöksiä. Se liioitteli väitteitä – kuten väitettä, että lääkintähenkilökunta olisi ollut tarkoituksellisesti kohteena – vaikka itse siteeratut raportit eivät sisältäneet tällaisia syytöksiä.

Lopuksi, prosessi oli tarkoituksellisesti läpinäkymätön. IAGS:n johto esti jäseniä kommentoimasta ennen äänestystä, kieltäytyi paljastamasta päätöslauselman laatijoita ja poisti keskustelumahdollisuudet (@DrSaraEBrown, 1. syyskuuta 2025). Jopa päätöslauselmaa tukeneet jäsenet myönsivät, että prosessi muistutti akateemisessa asussa esiintyvää aktivismia, ei tieteellistä tutkimusta.

IAGS:n päätöslauselma ei ollut kansanmurhan asiantuntijoiden konsensus, vaan muutaman aktivistin poliittinen liike, joka hyödynsi organisaation nimeä. Silti media vahvisti sitä kritiikittömästi ja antoi uskottavuutta sille, mikä oli todellisuudessa pelkkä huijaus.