Tachles Avielin kanssa – Miksi Moragin käytävä on niin tärkeä Israelille?
Ne, jotka vaativat Israelia vetäytymään Moragin käytävältä, vaarantavat enemmän kuin vain sotilaallisen alueen – he uhraavat yhden viimeisistä todellisista toivoista muutoksesta Gazan alueella.
Aviel Schneider 11. heinäkuuta 2025
Monet kommentaattorit, YK:n tarkkailijat ja hyvää tarkoittavat toimittajat eivät ymmärrä – tai eivät halua ymmärtää – sen merkitystä, mitä Moragin ja Philadelphi-käytävien välisellä alueella Gazan eteläosassa on tapahtumassa. Kun länsi levittää tarinoita ”keskitysleirien kaltaisista” alueista, silmiemme edessä on syntymässä uusi todellisuus: palestiinalaisten vastavoima Hamasille. Ja juuri sen Hamas haluaa tuhota hinnalla millä hyvänsä.
Opas hämmentyneille, jossa keskitytään strategiaan, turvallisuuteen ja toivoon
Monet uskovat, että niin kutsuttu Morag-käytävä ei ole tarpeeksi tärkeä vaarantamaan panttivankien vapauttamista ja tulitaukoa. Mutta juuri tämä käytävä, joka sijaitsee Philadelphi-käytävän pohjoispuolella Egyptin rajan tuntumassa, on tällä hetkellä suurin este tulitaukosopimukselle. Mikä siis on Morag-käytävä? Miksi se on niin kiistanalainen? Ja miksi se on niin tärkeä Israelin turvallisuudelle?
Rafahin operaation alusta lähtien Israelin armeija on puhdistanut alueen kokonaan Hamasin infrastruktuurista. IDF hallitsee aluetta sotilaallisesti ja on tuhonnut suurimman osan entisistä rakennuksista ja tunneliverkostoista. Raunioiden ja raunioiden keskellä sijaitsevalla ei-kenenkään maalla on syntymässä uusi tila – ei vain maantieteellisesti, vaan myös poliittisesti. Tähän on suunniteltu niin kutsuttu humanitaarinen kaupunki tai asuinkeskus palestiinalaisille, jota ulkomailla usein vääristellään negatiiviseksi ”vastaanottokeskukseksi”.
Tässä vyöhykkeessä palestiinalainen miliisi toimii Yasser Abu Shababin johdolla. Tarabin-heimon beduiinikomentaja on koonnut satoja aseistettuja miehiä. He toimivat epävirallisesti mutta käytännöllisesti yhteistyössä IDF:n kanssa, turvaamalla amerikkalaisen avustusjärjestön Gaza Humanitarian Foundationin (GHF) ruuanjakelun, saattamalla avustuskuljetuksia ja Hamasin mukaan jopa suorittamalla kohdennettuja operaatioita alueilla, joille israelilaiset joukot eivät taktisista syistä uskalla mennä.
Hamasille Abu Shabab on painajainen. Miksi? Koska hän ei ole vain sotilaallinen vastustaja, vaan on myös alkanut rakentaa toimivaa siviilimallia – vastapainoa Hamasin islamistiselle terrorihallinnolle. Hänen vaikutuspiirissään satoja, ehkä tuhansia siviilejä elää nyt toimivien koulujen, vakaiden tarviketoimitusten, alkeellisen hallinnon ja tunteen kanssa, että he eivät ole enää Hamasin käskyjen alaisia.
Noin kolme päivää sitten israelilaiselle tiedotusvälineelle (Ynet) antamassaan ensimmäisessä haastattelussa Gazan kaistan ”kansanjoukkojen” johtaja Yasser Abu Shabab kuvaili, kuinka hän yrittää palestiinalaishallinnon tuella rakentaa vaihtoehtoa Hamasille – sodan ja jatkuvien uhkien keskellä. ”Kun pakenin perheeni kanssa Al-Mawasiin, kahden käytävän väliin, siellä vallitsi nälkä, kaaos ja nöyryytys”, Abu Shabab kertoi. ”Hamas hallitsi kaikkea ja otti avun itselleen. En voinut enää pysyä hiljaa.” Kun hän näki Hamasin tarkoituksellisesti ohjaavan humanitaarisen avun omaan käyttöönsä, hän päätti toimia. ”Aloin pysäyttää kuorma-autoja, ottaa ruoan ja jakaa sen itse ihmisille – lapsille ja naisille. Kuukausien ajan.”
”Hamas kohteli meitä epäluuloisesti, koska meillä on sukulaisuussuhteita Siinain Tarabin-heimoon, joka vastustaa selvästi Muslimiveljeskuntaa”, hän selitti. Seurauksena: ”He murhasivat 52 sukulaistani, mukaan lukien veljeni.” Hamas julisti hänet viholliseksi, mutta hänen suosionsa väestön keskuudessa kasvoi. Yhä enemmän nuoria miehiä liittyi hänen joukkoonsa. ”Ne, joilla oli aseita, tulivat luokseni. Ne, jotka olivat kätkeneet aseita, antoivat ne minulle vapaaehtoisesti”, hän kertoi. Samaan aikaan Hamas näyttää yhä heikentyneen: ”Kun hyökkäämme heitä vastaan, he pakenevat kuin rotat.”
Abu Shabab otti kantaa myös mahdollisesta tulitauosta käytävään keskusteluun: ”Haluamme, että israelilaiset panttivangit palaavat kotiin. Jokaisen viattoman henkilön – puolueesta riippumatta – pitäisi palata lastensa luo.” Hän varoitti kuitenkin Israelia vetäytymästä ennenaikaisesti Hamasista puhdistetuilta alueilta: ”Gazan asukkaat ovat maksaneet käsittämättömän hinnan tästä mielettömästä terroristijärjestöstä. Emme lopeta. Taistelemme loppuun asti, kunnes Hamas on tuhottu.”
Tässä on kyse enemmän kuin vain turvallisesta käytävästä. Se on yritys perustaa palestiinalaisten itsehallinto, joka on riippumaton sekä Hamasista että Fatahin johtamasta palestiinalaishallinnosta Ramallahissa, johon monet palestiinalaiset eivät myöskään luota. Eräänlainen ”kolmas tie” Gazan alueella, joka on syntynyt sodan jättämästä tyhjiöstä.
Israelin puolustusministeri Israel Katz ilmoitti suunnitelmista niin sanotun humanitaarisen kaupungin perustamiseksi Rafahin alueelle, joka on tarkoitettu jopa 600 000 palestiinalaisen tai enemmän majoittamiseen turvallisuustarkastusten jälkeen. Ihmiset, joilla ei ole yhteyksiä Hamasiin, löytäisivät sieltä suojan, tarvikkeita ja tulevaisuudennäkymiä. Tavoitteena on turvallinen alue, jossa ei ole Hamasin terroristeja, aseita tai tunneleita, ja jossa on tarvikkeita, jälleenrakennusapua ja minimaalinen hallinto.
Israelin vetäytyminen Morag-käytävältä, jota Hamas vaatii tulitaukosopimuksen ehtona, mitätöisi kaiken edellä mainitun. Se olisi askel taaksepäin, petturuus niitä kohtaan, jotka uskaltavat valita toisen tien. Abu Shabab ja hänen kansansa olisivat kuolemanvaarassa muutamassa tunnissa. Hamas ottaisi välittömästi alueen takaisin haltuunsa, samoin avun, infrastruktuurin ja ennen kaikkea toivon muutoksesta. Palestiinalaiset itse sanovat sosiaalisessa mediassa, että he tuntevat olonsa turvallisimmaksi kahden käytävän välisellä alueella, mutta ulkomailla sitä mainostetaan ”keskitysleirinä”.
Kyse ei ole vain alueesta. Kyse on historiallisesta mahdollisuudesta luoda uusi dynamiikka Gazan kaistalle sisältä käsin – ei miehityksen tai maanpaossa toimivien hallitusten kautta. Paikallinen vaihtoehto Hamasille on vasta alkamassa muotoutua.
Ratkaiseva kysymys on edelleen: kannattaako tämä kehitys hylätä hauraan tulitauon vuoksi? Tauon, jonka Hamas käyttäisi uudelleenorganisoitumiseen? Tulitauon, jonka varjossa radikaali terrorijärjestelmä voisi saada jälleen jalansijaa? Moragin käytävä ei ole symboli – se on todellisuutta. Ja ehkä se on yksi harvoista paikoista, joissa se, mikä voisi olla mahdollista Gazan alueella huomenna, on jo näkyvissä tänään. Sen luopuminen vaarantaa paitsi sotilaallisen takaiskun myös mahdollisuuden aitoon poliittiseen muutokseen.