Ei rauhaa, vaan miekka!

Israelin taistelu ei ole lihaa ja verta vastaan, vaan Goljatin hirvittävää antisemitististä henkeä vastaan.

Charles Gardner 15. elokuuta 2025

Kuten ystäväni Aaron Eime sanoi äskettäisessä televisiohaastattelussa, emme taistele lihaa ja verta vastaan. Hän siteerasi tietysti tunnettua jaetta (Efesolaiskirje 6:12), joka kuvaa hengellistä taistelua, johon kaikki Messiaaseen uskovat ovat sitoutuneet.

Sanalla ”me” hän viittasi jatkuvaan työhön, jossa rohkaistaan juutalaisia näkemään, että Jeshua on heidän Messiaansa, ja samalla seisotaan Israelin rinnalla tällaisina kauheina aikoina.

Aaron on CMJ:n (Church’s Ministry among Jewish people) johtaja Isossa-Britanniassa, ja hän selitti yhdessä IDF-sotilaana palvelevan poikansa Micahin kanssa, kuinka tämä hengellinen taistelu ulottuu myös nykyiseen Lähi-idän konfliktiin, jossa Israel taistelee Amalekin henkeä vastaan, joka pyrkii tuhoamaan Jumalan valitun kansan.

Mielestäni, kun olemme kiinnittyneet oliivipuuhun, mikä on Israel, uskomalla juutalaiseen Jeesukseen, Jumalan ja Abrahamin Poikaan (Roomalaiskirje 11:17), myös pakanoista tulleet kristityt ovat liittyneet tähän armeijaan.

Kyllä, Jeesus on rauhanruhtinas (Jesaja 9:6). Mutta toisaalta hän ei tullut tuomaan rauhaa maan päälle, vaan miekkaa (Matteus 10:34). Perheet ja yhteisöt tulisivat jakautumaan uskollisuudestaan Kristukseen. Joten kyllä, meillä on rauha Jumalan kanssa, mutta meistä on tullut niiden vihollisia, jotka vihaavat Jumalaa. Uskovat ovat pysyviä muistutuksia Jumalan olemassaolosta, samoin kuin Israelin kansa, joka on selvinnyt vuosisatojen ajan kestäneistä kansanmurhayrityksistä sodan, terrorismin, pogromien ja holokaustin kautta.

Kuten kristittyjen tulisi tietää, Israelin Jumala on luvannut, ettei hän koskaan hylkää heitä (Jesaja 42:17). Kun kansakunta syntyi uudelleen vuonna 1948 vain 600 000 asukkaan voimin, arabimaat hyökkäsivät sitä vastaan kaikilta suunnilta päättäen tukahduttaa sen syntymän, aivan kuten Ilmestyskirjassa 12:4 ennustetaan, jossa viitataan myös Messiaan tulemiseen.

Pidämme siitä tai emme, me kristityt olemme täysin mukana Israelin kaikissa näissä mullistuksissa. Sakarja varmasti ajatteli näitä aikoja, kun hän kirjoitti, kuinka Israelia vastustavat kansakunnat – kuten Britannia, Ranska, Kanada ja muut, jotka valmistautuvat tunnustamaan Palestiinan valtion – tuhotaan (ks. Sakarja 12:2-9).

Samaan aikaan israelilaisilla on yhä vahvempi tunne, että huolimatta muun maailman heitä kohtaan tuntemasta ”perusteettomasta vihasta”, heidän Jumalansa ei ole hylännyt heitä.

Jos Israelin viholliset ovat meidän vihollisiamme, eikö meidän pitäisi rukoilla taistelun voittoa, antisemitistisen Goljatin hengen kukistamista? Jos Jumala on sitoutunut tuhoamaan jonain päivänä kaikki Jerusalemiin hyökkäävät kansat, miksi vaadimme tulitaukoa Israelin ja niiden välillä, jotka avoimesti pyrkivät tuhoamaan sen?

Kuten on todettu, tämä ei ole taistelu lihaa ja verta vastaan, samoin kuin rukouksen ja julistuksen kautta käytävä hengellinen sota ei ole.

Kuinka hämmentyneitä kristityt ovatkaan siitä, että vaikka Israel on Raamatun ja nyt myös maailman huomion keskipisteessä, pastorit pysyvät oudosti hiljaa. Koko maailma on noussut kapinaan niitä ihmisiä vastaan, jotka antoivat meille Raamatun ja Vapahtajamme. Kuitenkin me olemme mykistyneitä. Voisimme kuitenkin jopa käyttää nykyistä tilannetta hyväksi ja johdattaa ihmisiä Israelin Jumalan luo.

Raamatunopettaja Chuck Cohen viittaa myös Sakarjaan, kun hän kirjoittaa: ”Jumala on tekemässä Jerusalemista kohtaamispaikan itsensä ja maailman välillä. Se ei ole Israelin pääministeri Bibi Netanyahu. Se ei ole uskonnolliset uudisasukkaat. Se ei ole kristilliset sionistit. Se ei ole edes islamistit. Se on Jumala, taivaan ja maan luoja, joka käyttää kaupunkiaan haastaakseen maailman.”

Olen kirjoittanut paljon siitä, kuinka uskon Herran nuhtelevan pakanakristittyjä siitä, että he eivät tunnista juutalaisten ennalleen palauttamisen päiviä, samalla tavalla kuin hän nuhteli aikansa juutalaisia siitä, että he eivät tunnustaneet Messiasta.

Cohen kirjoittaa: ”Onko Yeshualla tänään syytä kohdata monia kristittyjä pastoreita, professoreita ja maallikoita täsmälleen samalla syytteellä? Jos nämä ihmiset todella uskoisivat, mitä Mooses ja profeetat sanoivat, ei olisi epäilystäkään siitä, että ennen Yeshuan paluuta Israelin on palattava maahan, jonka Jumala lupasi antaa heille yli 200 kertaa.”

Daavidin uskon ja rohkeuden avulla on aika liittyä taisteluun hirviömäistä antisemitististä Goljatia vastaan.