Israel ja profeetallinen todiste, osa II

Israel on Raamatun profetioiden pääaihe, joka mainitaan yli 2900 kertaa, lähes kaksi kertaa niin usein kuin sen Messias. Ilman Israelia ei olisi Messiasta eikä pelastusta kenellekään, juutalaiselle tai pakanoille. Ensimmäinen maininta Hänen tulostaan on Jumalan nuhteessa syyllisille, jotka olivat osallisina ihmisen lankeemuksessa Eedenissä: käärme (identiteetti, jonka Saatana säilyttää Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan) sekä Aadam ja Eeva. Raamatun kertomus ei ole myytti vaan historiaa. Monissa paikoissa ympäri maailmaa arkeologit löytävät edelleen muinaisia kuvauksia kolmesta yhdessä esiintyvästä hahmosta: naisesta, käärmeestä ja puusta.

Jumala ennustaa pitkän konfliktin käärmeen ja Messiaan välillä ja jälkimmäisen lopullisen voiton, joka tapahtuisi tavalla, jota Saatana ei olisi koskaan voinut kuvitella. Vanha virsi kuvaa sitä kauniisti:

Heikkoudessa kuin tappiossa,
Hän voitti voittajan kruunun;
jalkojensa alle tallasi kaikki vihollisemme
tallautumalla itse.
Hän kukisti Saatanan voiman;
tehdään synniksi, Hän synnin voitti;
Kumartui haudalle, tuhosi sen,
Ja kuoleman, kuolemalla, surmasi.

Jumalan julistus kolmelle syylliselle osapuolelle on yksinkertainen ja ytimekäs. Käärmeelle Hän sanoi: ”Minä panen vihollisuuden sinun [käärmeen] ja naisen välille, sinun siemenesi ja hänen siemenensä [Messiaan] välille; se [naisen siemen] murskaa sinun pääsi [kuolettava isku], ja sinä murskaat hänen kantapäänsä” (1. Moos. 3:15).

Se, että Jumala ei sano ”sinun siemenesi ja Aadamin siemen”, viittaa siihen, että kukaan mies ei ole mukana. Siitä hetkestä lähtien Saatana odotti innokkaasti tätä neitseellistä syntymää voidakseen tappaa lapsen. Saatana seuraa tarkasti tapahtumien kulkua ja saa tietää, että Messias on Abrahamin siemen. Ismael (arabien isä) on Abrahamin esikoinen, mutta hän on Saaran palvelijattaren Hagarille syntynyt (1. Moos. 16). Lopulta Abraham saa vaimoltaan toisen pojan. Hän on Iisak, ”lupauksen poika”. Se tuntuu ihmeelliseltä syntymältä, koska Saara oli ollut 90 vuotta hedelmätön, vaikka ei ollut neitsyt. Saatana tarkkailee ja odottaa.

Sekä Ismael että Iisak syntyivät ”Kanaanin maassa” kanaanilaisten keskuudessa, jotka olivat asuneet siellä vuosisatojen ajan (1. Moos. 11:31; 12:5-6; 13:7 jne.). Ei ollut olemassa sellaista paikkaa kuin ”Palestiina” eikä kansaa nimeltä ‘palestiinalaiset’. Arabit eivät asuneet niin sanotussa Palestiinassa ennen kuin islamin raaka valloitus maailmasta alkoi seitsemännellä vuosisadalla, eivätkä he väittäneet olevansa ”alkuperäisten palestiinalaisten” jälkeläisiä ennen 1950-lukua. Jokainen, joka esittää tällaisen väitteen Ismaelin jälkeläisyyden perusteella, on perinteen harhauttama. Ismaelin isä (Aabraham) oli kaldealainen (1. Moos. 11:31; 15:7) ja hänen äitinsä (Hagar) oli egyptiläinen (16:1).

Presidentti Obama jatkaa painostusta Israelia kohtaan, jotta se kohtelisi ”palestiinalaisia” oikeudenmukaisesti. Hän pyytää näitä väärin nimettyjä ihmisiä lopettamaan väkivallan Israelia vastaan. Hänen on tiedettävä, että tämä on kuin hurrikaanin armahduksen anelemista. Jo kauan ennen Arafatin ja hänen kumppaninsa Mahmoud Abbasin aikoja PLO:n peruskirjan vaatimus Israelin tuhoamisesta on ollut jokaisen islamilaisen hallituksen vannoma tavoite Muhammadin tottelemiseksi, ja se on toistettu satoja kertoja muslimimaailmassa.

Kuten Mortimer Zuckerman muistutti äskettäin 9. kesäkuuta 2009 U.S. News and World Report -lehden pääkirjoituksessa maailman johtajille, jotka vaativat Israelia tekemään ”rauhan” palestiinalaisten kanssa, palestiinalaisten väkivalta saa polttoainetta ”kouluissa, moskeijoissa ja mediassa, erityisesti televisiossa, jatkuvasti levitetystä Israelin vastaisesta vihasta”. Tämä seuraavan sukupolven mielen myrkyttäminen ei ole vain Hamasin ja Hizbollahin, vaan myös Fatahin hallitsemien ja suoraan Abbasille raportoivien koulujen ja tiedotusvälineiden tavaramerkki."

Tosiasioista huolimatta poliittiset ja kirkon johtajat välttävät edelleen mainitsemasta islamia tai muslimeja viitatessaan heidän väkivaltaisuuksiinsa. Syyksi annetaan aina ”ääriliikkeistä”. Itse asiassa Muhammad itse aloitti tämän kuolemanpolun, ja hänen seuraajansa ovat totelleet häntä Koraanin mukaisesti. YK ja lähes koko maailma, mukaan lukien kirkko ja valitettavasti myös oma presidenttimme (USA), sivuuttavat historian yksinkertaisen totuuden.

Maailman toistuvasti tuomitseman Israelin ainoa vaihtoehto oli rakentaa este, joka estäisi hyökkääjiä pääsemästä sen kotimaahan, kun se yritti puolustautua itsemurhapommittajien hyökkäyksiltä, jotka olivat vaatineet satojen israelilaisten, mukaan lukien naisten ja lasten, hengen. Maailman mielipide ilmaisi suuttumuksensa. Kansainvälinen tuomioistuin päätti äänin 14-1, että rakentaminen on lopetettava välittömästi ja kaikki on purettava, ja palestiinalaisille on maksettava korvauksia. Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous hyväksyi 20. heinäkuuta 2004 äänin 150-6 päätöslauselman, jossa Israelia kehotettiin noudattamaan kansainvälisen tuomioistuimen päätöstä. Ainoastaan Yhdysvallat, Israel, Australia, Mikronesia, Marshallinsaaret ja Palau äänestivät päätöslauselmaa vastaan. Israel hylkäsi maailman mielipiteen ja on välttämättömyyden pakosta jatkanut rakentamista. Vaikka este ei ole vielä valmistunut, se on jo lähes kokonaan estänyt terroristien tunkeutumisen.

Israel ”palautti” myöhemmin Gazan, joka historiallisesti kuului sille. Se jätti avokätisesti käyttöön valtavat kasvihuoneet, jotka olivat ruokkineet Israelia ja suurta osaa Eurooppaa tuoreilla vihanneksilla ja olisivat voineet tehdä samoin uusille ”omistajille”. Sen sijaan uudet omistajat repivät rakenteet hajalle, ja väkijoukko vei materiaalit omaan käyttöönsä, menettäen siten Israelin saamat potentiaaliset vientitulot sekä kyvyn ruokkia itseään.

Palataan historiaan: vuonna 135 jKr roomalaiset tuhosivat 1 000 juutalaiskylää, surmasivat 500 000 juutalaista ja orjuuttivat tuhansia. Raivoissaan siitä, että heidät oli pakotettu tuomaan lisää legioonia kapinan tukahduttamiseksi, roomalaiset nimesivät vihaisina uudelleen alueen, joka oli yli 1 500 vuoden ajan tunnettu nimellä Israel. He kutsuivat sitä Provincia Palestinaksi filistealaisten, Israelin muinaisten vihollisten, mukaan. Siellä asuvat tulivat tunnetuiksi palestiinalaisina. Kuka siellä asui? Juutalaiset! Joten juutalaiset olivat ironisesti ensimmäiset ”palestiinalaiset”. Näin heitä kutsuttiin (yhdessä monien pilkkaavien nimien kanssa, jotka ovat seuranneet heitä, kun heitä on ajettu maasta toiseen). Vasta 1950-luvulla arabit alkoivat kutsua itseään ”palestiinalaisiksi” saadakseen maailmanlaajuista myötätuntoa terroriteoilleen, samalla kun YK painosti Israelia yhä pienempään nurkkaan helpottaakseen sen tuhoamista. (Dokumentoimme kaiken tämän ja paljon muuta teoksessa Judgment Day.)

Vuodesta 1948 lähtien Israel on aseistautunut ja iskenyt takaisin. Sen lupaus ”ei koskaan enää” täyttyy, mutta vasta sen jälkeen, kun maailman juutalaiset ovat kärsineet historiansa pahimman kauhun. Kaikkien maailman armeijoiden hyökkäyksen alla (Sak:12:3; 14:2; Jl 3:2, Hes 38:8,9 jne.), Israel kutsuu Messiasta, ja Hän pelastaa sen. Kaikki tämä on selvästi ilmoitettu Israelin muinaisissa profeetoissa Vanhan testamentin (Tenach) kirjoissa.

Herralta on vienyt monta vuotta ja monia olosuhteita avatakseen silmäni näille profetioille. Kaikki oli Hänen Sanassaan, mutta en ymmärtänyt. Kuinka sokea olinkaan!

Vuosina 1966–67 asuin vaimoni ja neljän pienen lapseni kanssa Sveitsissä pienessä 1600-luvun linnassa kolmannessa kerroksessa. Tuon vuoden piti olla intensiivistä aikaa yliopisto-opiskelijoiden parissa, mutta Jumalalla oli mielessään jotain aivan muuta. Yhtäkkiä, vuoden 1966 lopulla, minua valtasi ylivoimainen tarve rukoilla Israelin puolesta. Jopa aterian yhteydessä kiittäessäni Jumalaa tunsin pakottavaa tarvetta lisätä rukoukseeni: ”Herra, rukoilen, että kukistat, hämmennät, sekoitat ja turhautat kaikki ne, jotka juonivat Israelin tuhoa; käännä heidän neuvonsa typeryydeksi ja suojele ikuista kansaasi heidän pahoilta aikeiltaan. Jeesuksen nimessä, aamen!”

En ymmärtänyt tuota rukousta tuolloin, mutta naiivisuuteni haihtui pian. Kairossa, Egyptissä, menin matkatoimistoon ja kysyin: ”Kuinka pääsen Israeliin?” Minua palvellut mies otti minut sivuun ja kuiskasi: ”Jos mainitset tuon [kirosanan] sanan uudelleen tässä maassa, he tappavat sinut!” Olin järkyttynyt. Tunsin Raamatun hyvin, mutta en ollut koskaan ymmärtänyt Psalmin 83 merkitystä: ”...sinun vihollisesi...jotka vihaavat sinua...ovat tehneet juonikkaita suunnitelmia sinun kansaasi vastaan, [sanoen] hävitetään heidät kansakuntana, jotta Israelin nimeä ei enää muistettaisi.” Tämä tuhoaminen on ollut islamin määrätietoinen tavoite siitä lähtien, kun Muhammad perusti sen.

Muslimit taistelevat Jumalaa vastaan, joka kutsuu itseään Raamatussa 203 kertaa ”Israelin Jumalaksi”. Kuinka noloa olisi, jos Israel tuhottaisiin! Se ei voisi koskaan tapahtua, sillä se tuhoaisi myös ”Israelin Jumalan”. Hän ei salli sitä.

Kun perheemme tapasi erittäin ystävällisiä ihmisiä ajaessaan VW-minibussilla ympäri Egyptiä toukokuun lopussa 1967, kuulimme toistuvasti sanat ”19 vuoden sota”. Mikä sota tämä oli? Kesti jonkin aikaa, ennen kuin tämä salaperäinen lause upposi tylsään ymmärrykseemme. Niin sanotusta vuoden 1948 vihollisuuksien lopettamisesta vuoteen 1967 oli kulunut 19 vuotta. Vaikka he julistivat rauhaa, Egyptin diktaattori Gamal Abdul Nasserin innoittamina Israelia ympäröivät 40 miljoonaa muslimia olivat varustaneet itseään taukoamatta sen tuhoamiseksi. Nasser oli vannonut johtavansa arabimaailman loistokkaaseen voittoon. Arabiarmeijoiden nöyryyttävä tappio vuoden 1967 kuuden päivän sodassa lopetti Nasserin mahtipontisen uhoamisen, että hän tuhoaisi Israelin. Sen jälkeen hän sai hermoromahduksen, josta hän ei koskaan toipunut.

Toukokuussa 1948 Israel julisti itsenäisyytensä ja joutui välittömästi ympäröivien 40 miljoonan arabin/muslimien yhdistettyjen joukkojen hyökkäyksen kohteeksi. Tämä 600 000 asukkaan pieni kansakunta, jonka 60 000 hengen armeija oli koottu hätäisesti, koulutettu kiireessä ja varustettu huonosti Tšekkoslovakiasta salakuljetetuilla aseilla (Ranska, Britannia, Yhdysvallat ja muut maat eivät myyneet sille mitään), taisteli selviytymisestään vihollista vastaan, joka oli vannonut tuhoavansa sen täysin. He ”murskasivat 600 000 hyvin koulutettua ja raskaasti aseistettua [tankeilla ja lentokoneilla, joita Israelilla ei ollut] arabiarmeijan sotilasta, joita vahvistivat seitsemän muun arabimaan joukot, puhumattakaan brittien aktiivisesta avusta”. Tämä lainaus on osa israelilaisen eläkkeellä olevan kenraalin pitkää kannanottoa Tuomiopäivästä.

Kolmesti Jumala kutsuu Israelia ”silmäteräksensä” ja varoittaa: ”Joka koskee teihin, koskee hänen silmäteräänsä” (Sak:2:8; 5. Moos:32:10; Val:2:18).

Barack Obaman jatkuvat islamia suosivat lausunnot eivät ole vain hälyttäviä hänen itsensä ja Yhdysvaltojen kannalta, vaan ne ovat myös isku Israelin Jumalan kasvoille. Voin vain varoittaa häntä sillä, mitä Jumala itse sanoi Abrahamille hänen jälkeläistensä myöhemmästä huonosta kohtelusta: ”Minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa siunataan kaikki maan sukukunnat” (1. Moos. 12:3).

3. kesäkuuta 1967 illalla hotellihuoneessa Tyroksessa Libanonissa perheemme rukoili Jumalalta ohjausta. Meillä oli viisumit ajaa Syyrian läpi Jordaniaan ja palata sitten samaa reittiä. Seuraavan aamun sanomalehdet antoivat selkeän vastauksen. Lähdimme heti pohjoiseen Syyrian läpi ja Jumalan armosta olimme juuri ehtineet ylittää rajan Turkkiin, kun sota puhkesi.

Huolimatta sadoista juutalaisten profeettojen selväpiirteisistä julistuksista ja lupauksista, jotka Jumala on antanut kansalleen, noin 30 prosenttia nykyisistä israelilaisista väittää olevansa ateisteja. Hän haluaa siunata ja suojella heitä, mutta miten Hän voi tehdä niin, kun he jatkavat Hänen hylkäämistään? Seuraava on vain esimerkki siitä, mitä Jumala on toistuvasti sanonut kansalleen: "Minä olisin pian kukistanut heidän vihollisensa ja kääntänyt käteni heidän vastustajiaan vastaan... ruokkinut heitä myös parhaalla vehnällä ja tyydyttänyt sinut kalliosta saatavalla hunajalla... Mutta minun kansani ei kuunnellut minun ääntäni, eikä Israel halunnut minua" (Ps:81:11-16).

Israel on sekä Jumalan tuomion alla, koska se jatkuvasti hylkää Israelin Jumalan, mutta samalla Hän ei ole hylännyt sitä, ja voi niitä, jotka ottavat Jumalan tuomion omiin käsiinsä!

Sillä välin maailman kansat jatkavat osallistumistaan islamin petokseen yrittämällä pakottaa Israelin vääriin ”rauhanehtoihin”. Islamilla on mielessään jotain muuta kuin rauhanrakentajat naiivisti ajattelevat. Sitä kutsutaan hudnaksi, ”rauhaksi”, jonka Muhammad solmi mekkalaisille kymmeneksi vuodeksi. Kauan ennen sitä muslimit hyökkäsivät ja valloittivat tekosyyllä tuon ”pyhän” kaupungin, joka oli niin kauan ollut hajjin (Hajji on henkilö, joka on suorittanut pyhiinvaelluksen Mekkaan; jo ennen Muhammadin syntymää useimpien arabien heimojen harjoittama) kohde. Tietenkin tämä muinainen tapa, samoin kuin muutkin, kuten ramadanin juhla, on otettu muslimien käyttöön. Näin historiaa vääristellään, jotta näyttäisi siltä, että nämä olisivat aina olleet islamilaisia tapoja.

Ramadan oli vuosisatojen ajan ollut arabien sotivien heimojen kesken sovittu 30 päivän rauhanjakso. Juuri oikeaan aikaan, jotta hän voisi hyökätä ohikulkevan karavaanin kimppuun, Muhammad sai ”uuden ilmoituksen”, jonka mukaan muslimit saivat taistella tänä aikana. Ramadanista on tullut shiiojen verisimpien hyökkäysten aika sunneja vastaan (osoittaako tämä maailmalle, että ”islam edustaa rauhaa?”).

Nämä profetiat ovat niin tärkeitä oman uskomme vahvistamiseksi, mutta entä ne, jotka haluamme tuoda Israelin Jumalan uskoon? Meidän on annettava kaikille, joiden kanssa puhumme (kuten teen usein niiden kanssa, joiden kanssa Herra saattaa minut kosketuksiin kaikkialla, mutta erityisesti lentokoneissa), ensinnäkin todiste Jumalan olemassaolosta. Mikä olisi parempi tapa tehdä tämä kuin Zinzendorfin lähestymistapa Ruotsin kuninkaan kanssa, kuten mainitsimme tämän artikkelin osassa I, käyttämällä Raamatun profetioita Israelista?

Voimme puhua muille Jumalasta ja Jeesuksesta Kristuksesta, mutta kun sanomme ”Jumala”, mitä tarkoitamme? Jonkinlaista ”korkeampaa voimaa”? Meidän on varmistettava, että ne, joille haluamme esitellä Israelin Jumalan, ymmärtävät, kuka Hän on, miksi uskomme Häneen ja miksi mielestämme älykkäin päätös, jonka he voivat tehdä, on uskoa Häneen myös. TBC